Näin lohdutat

Millaisin sanoin lohduttaa toista kriisin keskellä? Ja kaipaako toinen lohdutusta? Esiin nousevat omat riittämättömyyden tunteet: miten pystyn puhumaan, etten tee tilannetta pahemmaksi? Tuntuuko toisesta pahalta, jos kysyn hänen voinnistaan?

Aina oikeita sanoja ei ole. Sairauden tai vaikean menetyksen kohdanneen tila voi olla sellainen, että ihan sama, mitä hänelle sanoo, hän kokee sanat vääriksi. Hän haluaisi vain, että asiat olisivat kuten ennen.

Sanoja tärkeämpää on, että annetaan toiselle tilaa, ja että lähellä oleva olisi läsnä. Jos lohduttaja on niin kipsissä, että häntä on tuettava ja kannateltava, hänestä ei ole tukijaksi.

Tilannetta ei pitäisi mitätöidä, eikä yrittää ratkaista liian nopeasti, vaan malttaa antaa sen olla. Lohduttajan ei pidä hoitaa alta pois omaa ahdistustaan.

Surua ei voi pyyhkiä pois toisen silmistä, vaikka laulussa niin väitetäänkin. Kyse on tukemisesta ja läsnäolosta.

Kehon kielikin on tärkeä. Joskus sanoja ei tarvitakaan.

Joskus meidän voi olla vaikeaa kohdata ihmisiä, jotka kokevat menetyksiä ja koettelemuksia. Pelkäämme, että häiritsemme tai ettemme osaa lähestyä oikein, sanoa oikeita asioita tai tehdä oikeita tekoja. Lohduttaminen voi tuntua niin vaikealta, että välttelemme surevan tai vaikeassa elämäntilanteessa elävän seuraa. Toisen tuki on kuitenkin korvaamattoman tärkeää vaikeina aikoina! Ota yhteyttä, tarjoa aikaasi ja yhdessäoloa.

Tarjoa tukea läheiselle, ystävälle, työtoverille, sukulaiselle, naapurille, joka on sairastunut tai menettänyt läheisensä. Kriisissä ihminen tarvitsee kuuntelijaa ja tunteen siitä, ettei hän ole yksin. Joskus toinen ei pysty ottamaan tukea heti vastaan. Jatka kuitenkin tuen tarjoamista. Ota yhteyttä useamman kerran, kysy ja osoita kiinnostusta.

Kuunteleminen on tärkeintä.

Kriisejä ja surua itse kokenut voi muistella itsekseen, mikä lievitti omaa tuskaa. Kerro, että haluat kuunnella ja että kestät voimakkaatkin tunneilmaisut.

Seuraava: Kriisistä selviytyminen

Takaisin Sairastuminen voi olla kriisi -pääsivulle