Voimaa toivosta ja sitkeydestä

Toivo on mielentila, joka tarkoittaa sitä, että odottaa tulevaisuudelta hyvää. Luottamus on toivoakin vahvempi positiivinen odotus, uskoa siihen, että asiat menevät parhain päin. Yleisenä elämänasenteena toivo ja luottamus tarkoittavat optimismia, sitä, että katselee tulevaisuutta mieluummin valoisin mielin.

Pitkäaikaisessa sairaudessa tarvitaan toivoa. Se voi liittyä paitsi sairaudesta parantumiseen, myös esimerkiksi parempaan oloon ja jaksamiseen seuraavana päivänä, toimivien hoitojen ja lääkkeiden löytymiseen, sekä kipujen ja oireiden lievittymiseen. Toivo auttaa toimimaan ja jaksamaan eteenpäin.

Entä sananlasku ”pessimisti ei pety”? Se tarkoittaa valmistautumista koettelemusten keskellä mieluummin huonoon lopputulokseen, ja positiivinen lopputulos tulee sitten mieluisana yllätyksenä.

Niin liiallisella optimismilla kuin pessimismillä on sudenkuoppansa. Jos optimisti tuudittautuu hyvään lopputulokseen niin, ettei koe tarvitsevansa ponnistelua tavoitteen puolesta, tulos voikin jäädä saavuttamatta. Vahvasti pessimistinen ihminen taas ennakoi epäonnistumista, mikä johtaa toivottomuuteen ja lamaantumiseen.

Suhteellisessa määrin sekä pessimismi että optimismi voivat auttaa eteenpäin sairauden kanssa, kunhan asenne sopii itselle ja auttaa jaksamaan. Eri ihmiset ovat yksilöitä, joilla toimivat jossain määrin erilaiset keinot. Jollakin toimii sopiva annos optimismia ja realismia, jollekin sopii pessimismi ja musta huumori, jollekin sekoitus näitä.

Suhtautuminen sairauteen esimerkiksi optimismin, pessimismin tai realismin keinoin kuuluu osaksi psyykkisiä selviytymiskeinoja, jotka auttavat jaksamaan vaikeissa tilanteissa. Vaikeiden tunteiden käsittelyn taidot ovat myös osa näitä psyykkisiä keinoja, samoin omaa sairautta koskeva asiantuntemus sekä tieto, miten siihen voi vaikuttaa. Kaikkia näitä on mahdollista käyttää rinnakkain.

Selviytymiskeinoissa tärkeintä on oma kokemus siitä, että kykenee niiden avulla jotenkin vaikuttamaan sairauteensa, vaikka pieni askel kerrallaan. Tärkeää on myös kärsivällisyys, selviytymisen vahvistaminen päivästä toiseen ja sitkeä toimiminen oman parantumisen tai paremman olon puolesta. Tätä kutsutaan psykologiseksi joustavuudeksi, resilienssiksi.

Koska sairaudessa on usein parempia ja huonompia jaksoja, mielentila voi vaihdella niiden mukaan toiveikkaasta lannistuneeseen. Tässäkin voi selvittää itselleen konkreettisia asioita listaten, mikä auttaa parhaiten jaksamaan, lisäämään voimavaroja arjessa sekä toimimaan selviytymisen ja paremman olon puolesta päivä kerrallaan.

Seuraava: Pirjo-Riitan selviytymistarina: "Esitin liian pärjäävää"

Takaisin pääsivulle: Sairastuminen voi olla kriisi