”Kriisikeskus on tukena, kun ihminen ajautuu vaikeaan tilanteeseen” – Mitä mielessä, Roope Kankaanranta?

”Kriiseistä ja traumoista tiedetään tänään enemmän kuin vaikka 1990-luvun alussa, ja asioista osataan myös puhua ja hakea apua”, sanoo psykologi ja pitkäaikainen mielenterveystyöntekijä Roope Kankaanranta.

Roope Kankaanranta.

Roope Kankaanranta on Lounais-Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja ja samalla kriisikeskuksen johtaja. Hän on työskennellyt alalla vuodesta 1994 alkaen.

”Työtehtävät ovat tänä aikana muuttuneet jo monesti ja jopa radikaalisti, sillä kun aloitin, olin yksin. Nyt kriisikeskuksessa työskentelee Turussa eri tehtävissä miltei 20 ihmistä.”

Lounais-Suomen Mielenterveysseuran perustehtävänä on järjestää erilaista mielenterveyttä tukevaa toimintaa – pyrkiä vaikuttamaan yhteiskunnassa niin, että se olisi kaikille turvallisempi ja että apua tarvitsevat sitä saisivat ilman diagnooseja ja lähetteitä.

”Jo vuosien ajan tärkein työmuoto on ollut ylläpitää kriisikeskusta, joita eri puolelle Suomea perustettiin lukuisia 1990-luvun alussa. Turussa toiminta alkoi vuonna 1993.”

”Kriisikeskuksen tulisi olla tukena silloin, kun ihminen ajautuu elämässään vaikeaan tilanteeseen”. Niitä tilanteita riittää: avioerot, työttömyys, lähimmäisen menetys.

”Kriisi on ylivoimaiselta tuntuva tilanne, joka saa ihmisen ottamaan yhteyttä meihin. Kyseessä voi olla elämän- tai kehityskriisityyppinen, ehkä traumaattinen kriisi, akuutti ja odottamaton tapahtuma kuten pahoinpitely tai vastaava.”

Koulutukseltaan Kankaanranta on psykologi ja opiskelee tällä hetkellä myös psykoterapeutiksi. Mielenterveysseuran palveluksessa hän aloitti ”aika lailla sattuman kautta”.

”Silloin elettiin 1990-luvun alun laman jälkimainingeissa ja työpaikan suhteen kannatti olla nöyrä, ottaa vastaan se mitä sai. Silloinen seuran hallituksen jäsen kysyi mielenkiintoani tehtävään. Olimme muutamaa kuukautta aiemmin tutustuneet harjoittelujaksoni aikana. Täytyy sanoa, että kyseessä oli oivallinen sattuma.”

Suomessa 56 paikallista mielenterveysseuraa. Mielenterveysseuran kriisikeskusverkostoon kuuluu 22 kriisikeskusta.

”Keskukset ovat kovin erikokoisia, sillä toisissa on vain muutama työntekijä ja suurimmissa kymmeniä. Lisäksi osa kriisikeskuksia ylläpitävistä yhdistyksistä tuottaa niin sanottuja myytäviä palveluja kuten psykoterapiaa, koulutuksia tai työnohjausta. Ne eivät kuulu avustetun järjestölähtöisen kriisikeskustoiminnan piiriin, vaan ovat palveluita, joita yhdistykset voivat sääntöjensä puitteissa halutessaan tuottaa omana toimintanaan. Näin on myös meillä Lounais-Suomen Mielenterveysseurassa”, kertoo Kankaanranta, jolla on myös työnohjaajan pätevyys.

Sadat vapaaehtoiset selkärankana

Seura tarjoaa joillekin ryhmille myös pitkäkestoisempia mielenterveyspalveluja kuten psykologipalveluja. ”Esimerkiksi kunnat saattavat ostaa niitä asiakkailleen.”

Roope Kankaanranta korostaa, että ne ovat täysin erillään avustuksilla toteutettavista kansalaisjärjestölähtöisistä palveluista, joita ovat lyhytkestoinen kriisityö (keskimäärin 5 käyntiä) ja vapaaehtoistoiminta.

”Meillä oli viimeisimmän laskennan mukaan 107 aktiivista vapaaehtoista, nyt jo enemmän.”

Vapaaehtoisten panosta käytetään muun muassa tukihenkilötoimintaan hankalassa tilanteessa oleville nuorille, vertaistukitoimintaan esimerkiksi lapsensa menettäneille ja kriisipuhelintoimintaan.

”Olemme osa Valtakunnallista kriisipuhelinta, eli meillä on oma päivystysvuoro. Osa vapaaehtoisista on mukana myös Tukinet-verkkokriisikeskuksen toiminnassa. Yhtenä työmuotona on kriisituki eli meidän vapaaehtoisemme tapaavat ihmisiä, jotka ovat ajautuneet elämässään hankalaan tilanteeseen, joka ei kuitenkaan ole traumaattinen kriisi. Ne jäävät ammattilaistyöntekijöiden hoidettavaksi.”

Suomen Mielenterveysseuran ja sen eri paikallisyhdistysten toiminta on laajaa. ”Kaikista kuluista yhdistyksemme tuottaa itse omalla toiminnallaan noin 15–20 prosenttia. Yksi merkittävä tukija meille on kunta, jonka avustukset ovat 10–15 prosenttia ja loppu tulee STEA:n avustuksina.”

Kankaanranta sanoo, että yhdistyksessä ollaan korostetun tarkkoja siitä että rahat, jotka tulevat avustettavaan toimintaan eivät saa sekoittua sen kanssa, mikä on yhdistyksen omaa toimintaa. ”Teemme työajan seurantaa vartin tarkkuudella ja myös kaikki hankinnat lohkotaan kaikkien hankkeiden ja toimintojen kesken.”

”Hallitus on ollut tukena, muttei esteenä”

Roope Kankaanranta on yhä lähes 24 vuoden työskentelyn jälkeen innostunut työstään.

”Minun on ollut mahdollista tässä toimessa kehittää toimintoja moneen eri suuntaan ja lukuisin eri tavoin.”

Viihtymiseen on myös lukuisia muita syitä, kuten hyvä, innostunut ja innovatiivinen henkilökunta, joka on tarttunut asioihin. ”Myös hyvä hallitus taustalla on mahdollistanut hankkeiden toteutuksen. He ovat luottaneet ja tukeneet tapaamme työskennellä, antaneet meidän toimia niin kuin olemme parhaaksi kokeneet.”

Mielenkiintoa pitävät yllä myös uudet hankkeet. Nyt esimerkiksi on menossa kokeilu, jossa kehitetään palveluja seksuaaliväkivaltaa kokeneille, he kun tuntuvat jäävän peruskriisityön ulkopuolelle.

”Jossain vaiheessa myös havaitsimme, että läheisensä menettäneille eivät ne keskimääräiset viisi kriisikäyntiä oikein riitä, vaan kunnolla autetuksi tuleminen vaatii pidempää jaksoa. Toki jo nyt voimme joustaa käynneissä esimerkiksi kuntien tuen avulla.”

Syyt kriisiavun hakemiseen ovat pysyneet paljolti samoina viime vuosikymmenten ajan.

”Usein ykkösenä ovat perhe- ja aviokriisit, pettäminen ja jättäminen, vaikeat parisuhdesolmut. Näin on ollut niin kauan kun muistan. Iso ryhmä on myös läheisen kuoleman tai vakavan sairauden kohdanneet sekä erilaista väkivaltaa kokeneet ihmiset.”  

Tietyt kokemukset ovat traumaattisia ajasta riippumatta.

”Toki kriiseistä ja traumoista tiedetään tänään enemmän kuin vaikka 1990-luvun alussa, ja asioista osataan myös puhua ja hakea apua. Hyväksytään että on normaali reaktio epänormaalissa tilanteessa, että ollaan ylivireitä tai turtuneita tai hallinnantunne katoaa.”

”Myös myyttejä on purettava. Kyllä se itsemurhasta puhuva usein on itsetuhoinen, vaikka toisinaan kuvitellaan asian olevan päinvastoin.”

Pariisi, Lontoo, Tukholma, Las Vegas, Turku…

Turun torin kauheudet sattuivat Roope Kankaanrannan kotikentällä. Hän muistuttaa, että on kuntien tehtävä järjestää henkinen ensiapu kriisitilanteissa, eikä sitä voida toteuttaa STEA:n varoilla.

”Toki meilläkin heti käynnistyi ’auttamispsykoosi’: Onko aikoja, jos ihmiset tarvitsevat tukea ensiavun jälkeen, kun kalenterit ovat muutenkin täynnä? Aina on enemmän tulijoita, kuin voidaan ottaa.”

Turun isku vaikutti ja toi asiakkaita eri syistä, ja osa heistä käy yhä edelleen. Myös muutamat työyhteisöt ovat kokeneet tapahtuman niin, että ovat hakeneet apua.

”Itse asiassa en pitänyt Turun puukotusta ihmeenä, koska ei Suomi ole mikään lintukoto. On tietenkin tyypillistä havahtua ja reagoida vasta, kun tapahtuma tulee lähelle. Ja ovatko terrori-iskut Euroopassa lisääntyneet sitten 1970–80-luvun – tilastojen mukaan näin ei näytä olevan. Toki tekijät ja syyt ovat tänään erilaisia.”

Roope Kankaanranta toivoo, että sote-myllerryksen ja muiden muutosten keskellä Lounais-Suomen Mielenterveysseura voisi edelleen olla sellainen toimija, jonka ei järjestölähtöisen auttamistyönsä puolesta tarvitsisi kilpailla kaupallisia toimijoita vastaan säilyttääkseen paikkansa maailmassa.

”Meillä on parikymmentä ammattilaista ja toistasataa vapaaehtoista, jotka tekevät yhteistyötä ihmisten hyvinvoinnin eteen matalalla kynnyksellä – niin että avun piiriin voi hakeutua jopa anonyymisti. Toivottavasti näin voisi olla myös jatkossa.”

Lue lisää

Ota yhteyttä kriisikeskukseen, jos tarvitset tukea ja apua. Suomen Mielenterveysseuran kriisikeskukset tarjoavat kriisiapua eri puolilla Suomea. Kriisikeskusverkosto

Apua on tarjolla myös puhelimitse ja verkossa. Tukea ja apua

Lounais-Suomen mielenterveysseura ja Turun kriisikeskus

 


Mielenterveysseura kysyy yhteiskuntamme eri aloilla vaikuttavilta Mitä mielessä mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Mielenterveyttä rakennetaan niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin arjen kohtaamisissa.