”Pakolaislapsille kotinsa ja perheensä jättäminen ovat niitä kipeimpiä asioita!” – Mitä mielessä Tytti Solantaus?

”Kaikkein tärkeintä on, että mitään lapsiryhmää ei sivuuteta vähempiarvoisena. Että kaikista lapsista ja nuorista kannetaan yhtä lailla vastuuta ja että me aikuiset pidämme silmämme auki ja toimimme, jos näin ei tapahdu”, sanoo professori emerita ja lastenpsykiatri Tytti Solantaus Suomen Mielenterveysseurasta.

On lottovoitto syntyä Suomeen, saamme elää lähes maailman parhaassa maassa - ainakin jos on uskominen kansainvälisiin vertailuihin. Nyt viattomien lasten päivänä, 28. joulukuuta 2017 on hyvä hiukan pöyhiä aihetta ja rapsuttaa kiiltävää pintaa. Onkohan kaikki ”aikuisten oikeasti” ihan niin hyvin?

Viattomien lasten päivä on almanakka.helsinki.fi -sivuston mukaan saanut sisältönsä Raamatun kertomuksesta, jonka mukaan kuningas Herodes surmautti Betlehemin poikalapset yrittäessään tapattaa vastasyntyneen Jeesuksen. Päivä on kirkollinen pyhä silloin, kun se osuu sunnuntaille.

Tytti Solantaus värähtää pohtiessaan päivän julmaa taustaa. Hän toteaa, etteivät juhlapuheiden kauniit sanat auta turvapaikkaa hakevia pakolaislapsia, jos pakolaispolitiikka ajaa eri suuntaan.

Tilastokeskuksen Suomi maailman kärjessä -tutkimukset ovat hienoa, mutta samalla hämmentävää luettavaa.

"Suomi on maailman vakain, vapain ja turvallisin valtio, jossa on maailman paras hallinto ja vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta sekä riippumattomin oikeuslaitos. Elämme maailman kolmanneksi vauraimmassa ja viidenneksi onnellisimmassa maassa, joka on Tanskan ja Ruotsin jälkeen sosiaalisesti oikeudenmukaisin ja kaiken kukkuraksi inhimillisen hyvinvoinnin vertailussa maailman paras."

Mutta pärjäämmekö todella ihan kaikissa asioissa lähes maailman parhaiten?

Lä­hes pa­ras - mut­ta pa­ko­lais­vas­tai­sin maa…

”Kaiken tuon juhlapuheissa usein kuullun jälkeen tuntuu karulta lukea, että Suomi on maailman toiseksi pakolaisvastaisin OECD:n valtio yhdessä Luxemburgin kanssa. Miten se pitäisi ymmärtää, tekeekö hyvinvointi itsekkääksi?”, pohtii Tytti Solantaus ja jatkaa, että usein köyhä antaa toiselle, mutta rikas pitää kiinni omastaan.

”Maat, jotka kärsivät sosiaalisista ongelmista, slummeista ja terrorismista, ja joissa on paljon maahanmuuttajia, suhtautuvat pakolaisiin paljon myötämielisemmin, eikä niissä kohtaa samanlaista yleistynyttä pakolaisvastaisuutta.”

Kiinnostavaa on toisaalta, että Suomi on – jälleen tutkimusten mukaan – maa, jossa pulassa olijaa autetaan helpommin kuin missään muualla, niin kavereiden kuin yhteiskunnankin toimesta, ja joka on toiseksi oikeudenmukaisin lapsille. Miksi tämä ei koske turvapaikkaa hakevia ihmisiä, perheitä ja lapsia.

Ja kun Suomi on, joskaan ei virallisissa arvioissa mutta ”mututuntumalta”, myös työryhmien luvattu maa, olisi tässä oivallinen tutkimisen kohde.

”Ehdotan, että pääministeri asettaa työryhmän tutkimaan ja selvittämään miksi maailman lukeneimmassa ja yhdessä vauraimmista ja turvallisimmista maissa ollaan näin pakolaisvastaisia. Asian juuret ovat varmasti sekä historiassa että nykyajassa, kuten nykyisessä pakolaispolitiikassa. Työryhmään tulisi kutsua niin psykologian, sosiaalipsykologian, kuin psykiatrian ja sosiologian edustajat, sekä myös taloustieteilijä, politiikantutkija ja kulttuuriantropologi. Emme pysty puuttumaan ongelmaan, ellemme sitä ymmärrä.”

On kiinnostavaa, että suhtautuminen pakolaisiin ei kulje perinteisellä vasemmisto-oikeisto -akselilla, sillä sekä osa oikeistoa että työväenliikettä on jo kauan suhtautunut pakolaisiin varauksella.

”Joo­sef ja Ma­ria­kin oli­vat pa­ko­lai­sia”

Tytti Solantaus on hyvin huolissaan erityisesti yksin maahan tulleiden pakolaislasten kohtelusta ja kohtalosta. ”Aikaisemmin miltei kaikki alaikäiset yksin turvapaikkaa hakevat saivat oleskeluluvan, nyt on toisin. On myös alettu myöntää vuoden oleskelulupia, joiden jälkeen voi tulla kielteinen päätös. Epävarmuus ja pelko omasta tulevaisuudesta jatkuu.”

Viattomien lasten päivänä on hyvä muistaa, että Joosef ja Mariakin lähtivät väkivallan uhkaa pakoon kohti Egyptiä. He olivat turvapaikkaa etsivä pakolaisperhe, joka sai turvapaikan Egyptistä.

”Miksi meidän maassamme suhtaudutaan pakolaisiin niin eri tavalla?”

Kyse on isosta asiasta: lasten oikeudenmukaisesta kohtelusta ja mielenterveydestä. ”He joutuvat jättämään kotinsa ja usein perheensä. Ne ovat lasten kannalta niitä kipeimpiä asioita. Niinpä Suomen Mielenterveysseura on aloittanut yhteistyön maahanmuuttoviraston kanssa käyttäen siinä apuna kehittämääni Lapset puheeksi -työmenetelmää.”

Suomesta lähti turvaan viime sotien aikana noin 75 000 sotalasta. He kokivat kovia, vaikka suurin osa heistä pääsi perheisiin, päinvastoin kuin nykyiset pakolaislapset, joista vain harvat pääsevät vapaaehtoisperheisiin.

”Perheen yhdistämisen lainsäädäntöä on myös tiukennettu. Sitä minun on vaikea ymmärtää, koska vaakakupissa on lasten ja nuorten hyvinvointi ja mielenterveys”, sanoo Tytti Solantaus.

”On myös mahdollista, että kova politiikka ja sen luoma ilmapiiri vaikuttavat väestön asenteisiin ja lisäävät pakolaisvastaisuutta.”

Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten mukaan yhteiskunnan asenneilmapiirin muutos laman takia pessimistiseksi heijastui jopa alueen koululaisten koetuloksiin niitä heikentäen – ja erityisesti matematiikkaan pojilla.

”Lapset myös oppivat aikuisten puheista ja alkavat käyttää negatiivisia ja rasistisia sanontoja ilman, että ymmärtävät heti niiden sisältöä. Ymmärrys kasvaa sitten iän myötä. Ei ole tässäkään suhteessa samantekevää mitä yhteiskunnassa tapahtuu, mitä lapsemme näkevät ja kuulevat ja miten itse toimimme.”

Las­ten­suo­je­lun vä­he­ne­vät re­surs­sit

”Toinen ryhmä lapsia, joita väistämättä ajattelen viattomien lasten päivänä, on lastensuojelun tarpeessa olevat lapset. Myös he ovat viattomia omaan hätäänsä ja tilanteeseensa.”

”Meillä on pitkään ollut tiedossa, että lastensuojelulla on liian vähäiset resurssit tukea perhettä ja lapsia, mutta ongelmat sen kun jatkuvat”, suree Tytti Solantaus.

”Joutuu joskus pimeinä hetkinä ajattelemaan, että eikö niillä lapsilla ole väliä, joilla on erityinen tarve tukeen, kuten lastensuojelun tarpeessa olevat tai pakolaislapset?”

Tytti Solantaus sanoo, että vallalla oleva käsitys lapsen kehitystä määrittävistä tekijöistä rajoittuu usein kotiin ja vanhempiin. Se voi johtaa vanhempien syyttämiseen ja vastakkainasetteluun. Usein vanhempien ongelmien takana on – ovat ne sitten uupumusta, mielenterveys- tai päihdeongelmia – monentasoinen vyyhti perhettä kohdanneita vaikeuksia. ”Voi olla vakavaa sairautta tai perheenjäsenen menetys, työttömyyttä, taloudellisia ongelmia, syrjintää, rasismia. Ne vievät vanhempien voimia ja näkyvät perheen ja lasten elämässä.”

”Nykyinen lapsen kehitystutkimus kuitenkin kertoo, että koti on vain yksi, toki tärkeä osa kokonaisuutta. Lapsen kehitykseen ovat osallisia myös muut kehitysympäristöt kuten koulu, päivähoito ja vapaa-ajanympäristöt (kaverit ja harrastukset). Kokonaisuudesta syntyy niin hyvin- kuin pahoinvointia, samoin kuin pärjäävyyttäkin.”

Las­ten ke­hi­ty­sym­pä­ris­tö­jen yh­teis­työ

Tytti Solantaus haluaa puhua suotuisasta kehityksestä, jossa kehityksen perussuunta säilyy hyvänä vaikka käyrä hetkittäin olisikin alavireinen. ”On tärkeää ymmärtää, että kodin lisäksi koululla, päivähoidolla, naapurustolla ja kaveripiirillä on suuri merkitys lapsen kehitykselle, ja erityisesti silloin kun alkaa mennä huonosti. Kun yhdessä kehitysympäristössä on ongelmia, voivat muut kannatella lasta ja ottaa omassa toiminnassaan huomioon lapsen tilanteen.”

”Puhun mielelläni pärjäävyydestä”, sanoo Tytti Solantaus ja kertoo norjalaisesta tutkimuksesta, jossa perheen heikentynyt taloudellinen tilanne vaikutti lasten hyvinvointiin, mutta erityisesti silloin, kun lapsi oli päivät kotihoidossa. Päivähoito auttoi lapsia pärjäämään, kun kotona oli ongelmia.

”Kun kotona oli vaikeuksia, päivähoito suojasi lasta. Eikä kyse suinkaan ole huonoista vanhemmista vaan siitä, että tilanne on heille niin rankka, etteivät he pystyneet olemaan samanlaisia vanhempia kuin aiemmin.”

”Lapset puheeksi -työmenetelmä on valittu yhdeksi hallituksen Lasten ja perheiden palvelujen kehittäminen -kärkihankkeen (LAPE) menetelmäksi, jota levitetään ympäri maata ja sillä pyritään kattamaan koko kenttä (koulut, päiväkodit, sosiaalipalvelut, terveyspalvelut).”

Menetelmän idea on, että työskentelyä tarjotaan kaikkien lasten vanhemmille, eikä pelkästään silloin kun jo on ongelmia. Tavoitteena on, että vanhempien ja työntekijöiden välille syntyy aito yhteistyösuhde. ”Suojaavat toimet pannaan käytäntöön jo kun tumma pilvi on ilmaantunut lapsen elämän taivaalle, eikä odoteta kunnes ongelmia syntyy.  Tunnistetaan arjen hyvin toimivat asiat ja tuetaan niitä. Samoin etsitään ratkaisuja mahdollisiin haavoittuvuuksiin.”

Tytti Solantaus muistuttaa, että pärjäävyys ei ole henkilökohtainen ominaisuus, vaan se rakentuu kaikkien edellä mainittujen tahojen yhteistyönä, ja että hyvin toimiva tavallinen arki kantaa lasta eteenpäin. Hän myös korostaa, että vaikeuksien keskelläkin on aina niitä pieniä ja tavallisia asioita, jotka sujuvat. ”Ne ovat hyviä vahvuuksia, pärjäävyystekijöitä, joita tulemalla saadaan koti, päivähoito ja koulu toimimaan paremmin.”

”Kaikkein tärkeintä viattomien lasten päivänä on kuitenkin se, että mitään lapsiryhmää ei sivuuteta vähempiarvoisena. Että kaikista lapsista ja nuorista kannetaan yhtä lailla vastuuta, ja että me aikuiset pidämme silmämme auki ja toimimme, jos näin ei tapahdu”.

Lue lisää:

Toimiva Lapsi & Perhe -työ, Lapset puheeksi

Mikä masentaa maailman onnellisinta kansaa? Sari Aalto-Matturi Sostetalk!-tapahtumassa 3.10.2017

Mielen hyvinvoinnin tavoiteohjelma


Mielenterveysseura kysyy yhteiskuntamme eri aloilla vaikuttavilta Mitä mielessä mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Mielenterveyttä rakennetaan niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin arjen kohtaamisissa.