Frank Martela: ”Nykyään vaaditaan aiempaa parempia itsensä johtamisen taitoja"

”Modernisaatio on tuottanut valtavasti hyvää , mutta se on synnyttänyt myös uusia ongelmia. Meidän tehtävämme on miettiä, miten voisimme pitää kiinni hyödyistä samalla, kun ratkomme näitä uusia ongelmia”, Frank Martela sanoo.

Frank Martela

Kun selaa verkkoa ja hakee ajatusta kuvaamaan filosofi Frank Martelaa, ei voi olla käyttämättä hänen omien sivujensa oivallista itsepohdintaa: ”Olen inhimillisen kokemusmaailman tutkija. Pyrin luomaan uusia oivalluksia, jotka vahvistavat ihmisten kykyä elää hyvä elämä.”

”Perimmäinen tutkimuskysymys, johon pyrin etsimään vastausta, on: Miten elää hyvä elämä? Laajasti ottaen olen filosofian ja tieteen raja-aidoista välittämättä kiinnostunut kaikesta ymmärryksestä, joka auttaa tämän kysymyksen valottamisessa.”

Yksi pohdinnan kohde on työelämä, jonka intensiivisyys on lisääntynyt viime vuosina aika tavalla, eikä vähiten siksi että nykyiset kommunikaatiovälineet mahdollistavat kokoaikaisen läsnäolon.

”Aiemmin työssä oli enemmän joutohetkiä, koska kun laitoit jonkun asian vireille, ei se oikein edennyt ennen kuin sait vastauksen. Postin tai aiemmin käytössä olleiden viestivälineiden kanssa kommunikaatio ei ollut niin nopeaa ja aivoillekin tarjoutui aikaa lepohetkiin. Nyt vastaukset saattavat tulla saman tien.”

Ihmisen on siis opittava pitämään taukoja, koska aivotyötä tehdessään hän ei ole robotti, joka pystyy täystehoisesti paahtamaan läpi päivän, vaan vireystila vaihtelee päivän aikana.

”Ja jos haluaa saada aikaan luovia ratkaisuja, ei se onnistu jos vireystila on kovin alhainen, niinpä lepotaukojen merkitys korostuu, kun niitä luontaisesti tulee harvemmin.”

Olemme siis ”online tilassa 24/7” toisin kuin vanhan harmaan numerokiekkopuhelimen aikaan: Kun se soi, etkä ollut paikalla, et osannut sitä murehtia. Nyt puolen tunnin palaverin aikana tulleet puhelut näkyvät ruudulla painostamassa yhteydenottoon – heti!

”Sama pätee tietenkin vaikka sähköposteihin. Jos katsot niitä kymmeneltä illalla, on ainakin kolme uutta aina tullut. Ennen poistuminen työpaikalta kyllä takasi ainakin valtaosalle ihmisistä rauhan. Puhelut, viestit, teleksit, faksit tulivat sinne odottamaan. Nyt on kovin vaikeaa olla offline.”

Meistä on myös tullut armottomia tosillemme – mutta erityisesti itsellemme, vai mitä mietimme ihmisistä, jotka pihtaavat vastaamista sähköpostiin vaikka seuraavaan päivään. Mikä muuten on kohtuullinen vastausaika?

”Ihminen on reaktiivinen: On kovin vaikeaa olla vilkaisematta sähköpostiin illalla ja vielä vaikeampaa on olla reagoimatta, jos siellä jotain on. Siksi on tärkeätä asettaa itselleen sääntöjä: En koske sähköposteihin kuuden jälkeen tai vastaavia.”

Lomapuhelin ilman työsähköpostia?

Frank Martela sanoo, että kun ”access” on niin helppoa, niin joskus voisi kokeilla jopa ihan teknisiä ratkaisuja, kuten että tietyn kellonajan jälkeen työpaikan sähköpostipalvelin ei lähettäisi viestejä eteenpäin.

”Voisi vaikka kokeilla että kello 18 jälkeen saapuneet sähköpostit tulisivat perille vasta kahdeksalta aamulla. Monet ovat myös kokeilleet sitä, että ottavat lomallaan sähköpostiohjelman pois kännykästään. Kun se on olemassa, on liian vaikea vastustaa kiusausta tirkistää, josko siellä olisi jotain.”

Asiat ovat toki kovin henkilökohtaisia ja ihmiset erilaisia, eikä ole vain yhtä oikeaa tapaa toimia. ”Se on kuitenkin selvää, että nykyään vaaditaan aiempaa parempia itsensä johtamisen taitoja. Pitää osata asettaa itselleen rajoja ja olla stressaantumatta nykyisten kommunikaatiovälineiden vuoksi.”

Martela muistaa lapsuutensa purjehduskesiä sekä radiokuulutuksia, joissa ihmisiä pyydettiin ottamaan yhteyttä lähimmäisiin.

”Kun oltiin kesälomalla merellä, ei ollut muuta tapaa ottaa yhteyttä.”

Mielenterveyskysymykset asettavat siis työyhteisöille uusia haasteita. Niistä edellä mainittu kyky johtaa itseään aiempaa paremmin on yksi. Asiantuntijoilla on entistä enemmän valtaa johtaa omaa työtään. Siitä moni myös pitää. Autonomia työssä on lisääntynyt.

”Samaan aikaan työ on myös aiempaa kuormittavampaa, kun työntekijät yhä useammin joutuvat tekemään päätöksiä, joita aiemmin tekivät esimiehet.”

Kun työ ”läikkyy” liikaa vapaa-ajalle

Organisaatioiden pitäisi paremmin pystyä tukemaan sitä, että työntekijät oppisivat pitämään huolta näistä asioista.

”Olisi tärkeää luoda sellaiset mekanismit, jotka tukisivat ihmistä, jos hän alkaa lipsua; ei osaa asettaa itselleen rajoja, rentoutua ja työ läikkyy liikaa vapaa-ajalle. Tämä onkin varsin haastava kysymys.”

Jos mennään vielä syvemmälle, niin juuri Frank Martelalta on kiinnostavaa kuulla, miten nämä kaikki modernin maailman ”härpäkkeet” vaikuttavat vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoihin?

”Oikeastaan ei teknologia nyt niin paljon ole niihin vaikuttanut. Toki monet ihmiset joutuvat tekemään työtä virtuaalisissa tiimeissä ja silloin yksi kysymys on, että miten luodaan keskinäinen luottamus.”

Martela todistaa vahvasti henkilökohtaisen kontaktin merkityksestä.

”Kun on kerran tavannut jonkun tyypin kasvokkain, on paljon helpompi kommunikoida hänen kanssaan vaikka sähköpostitse. Hänestä on jonkinlainen tuntuma, joka mahdollistaa viestin tulkitsemisen aivan toisella tavalla kuin jos kommunikointi on ollut vain sähköistä.”

Vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot ovat tärkeitä, ja niitä pitäisi kyetä kehittämään, jotta ongelmatilanteissa osaisi avata itseään, puhua.

”On keskeinen lääke pystyä puhumaan läheisille, ystäville tai ammattilaisille. Mutta jos aiemmin stereotypia oli, että suomalaiset miehet eivät puhu tunteistaan, niin tässä asiassa on menty onneksi selkeästi eteenpäin, varsinkin jos katsoo minuakin (37 v.) nuorempaa sukupolvea. He ovat avoimempia avaamaan omia tunteitaan ja pystyvät niistä helpommin puhumaan.”

Yleensäkin on tunnistettavissa tilanne, jossa suomalaisten itsetunto on kasvanut ja on ihan erilainen kuin ennen. Nuoret startup-yrittäjät uskaltavat lähteä maailmalle jopa henkseleitään paukutellen: ”Me tulemme Suomesta!”

Frank Martela sanoo, että se on heille vahvuus ja voimavara, toisin kuin ennen, jolloin suomalaisuutta melkeinpä hävettiin maailmalla ja helposti todettiin, että emmehän me voi pärjätä kun olemme vain pienestä Suomesta ja muualla osataan paremmin.

”Terveellä pohjalla oleva hyvä itsetunto – että on hyvä olo itsensä kanssa – on voimavara. Sen sijaan ’buustattu’ itsetunto voi olla aika hauras sekä altis hyökkäyksille ja saattaa oireilla.”

Ja se sisäinen motivaatio

Frank Martela sanoo, että sisäinen motivaatio on sitä, että tekeminen on niin kiehtovaa, että se ”vetää puoleensa, innostaa, kiinnostaa tai tuntuu arvokkaalta ja haluamme tehdä asioita niiden itsensä vuoksi”.

”Voimme motivoitua ulkoisesti ja tehdä jonkun asian, jos saamme siitä palkinnon tai vältämme kenties rangaistuksen, tavallaan se on kuin lasten kasvatuksesta tuttu uhkaus, kiristys ja palkitseminen. Kun pyrimme olemaan rikkomatta yhteiskunnan asettamia normeja, pelkäämme muiden paheksuntaa. Silloin itse tekeminen ei varsinaisesti motivoi vaan ulkopuoliset vaikutteet.”

Työelämässä moni tekeminen on rutiininomaista – ei ehkä niin motivoivaa, eikä siihen suinkaan aina voi vaikuttaa.

”Ihmiset vain saattavat olla väärällä alalla, ja vaikka työolosuhteille tehtäisiin mitä tahansa, ei se auta ellei työ kiinnosta pätkääkään.”

Työporukalla, niillä joiden kanssa aherretaan, sekä yhteisöllisyydellä on iso merkitys sisäiselle motivaatiolle.

”Jos työyhteisö toimii, on kannustava ja välittävä, on sellaisen porukan kanssa tietenkin hauska tehdä töitä. Ellei näin ole, saattaa motivaatio kadota, vaikka itse työ olisi innostavaa. Pitää saada kokea kuuluvansa yhteisöön.”

Työyhteisö on siis motivaation kannalta tärkeä, mutta niin on myös työn organisointi esimiestasolla.

”Koenko että autonomiaani tuetaan, vai onko minulla nipottava ja kontrolloiva pomo, joka kaiken aikaa mikromanageroi? Työn sisältö on siis yksi juttu, mutta konteksti vaikuttaa hyvin paljon, samoin se pääsenkö oppimaan ja kehittymään työssäni matkan varrella.”

Ääripäiden ero on mielen hyvinvoinnin kannalta valtava niin yksilön kuin työyhteisön kannalta. Ihmisen elosta työ vie aika ison osan, ja se, miltä siellä tuntuu, vaikuttaa kokonaishyvinvointiin ainakin samassa suhteessa.

”Jos työ on täyttä tuskaa, ei elämäänsä voi olla tyytyväinen, eikä sitä kompensoi edes täydellinen työn ulkopuolinen elämä.”

”Autonomia, kyvykkyys, läheisyys – ja hyvän tekeminen”

Frank Martela kertoo ammentavansa aika paljon itsemääräämisteoriasta (Self-determination theory), joka on yksi viitatuimpia motivaatioteorioita psykologian piirissä ja sen puitteissa tehdään satoja artikkeleja vuodessa. Siinä on tunnustettu kolme psykologista perustarvetta, jotka vaikuttavat hyvinvoinnin kokemukseen, sisäiseen motivaatioon sekä persoonan integraatioon ja kasvuun.

”Ne ovat autonomia, kyvykkyys ja läheisyys.”

”Itse olen miettinyt omissa tutkimuksissani, voisiko hyvän tekeminen olla näiden rinnalla neljäs perustarve. Se on vielä hiukan avoin kysymys ja kestää aikansa, ennen kuin on valmius tehdä lopullisia johtopäätöksiä. Näitä kolmea muuta tarvetta on kuitenkin tutkittu jo useita vuosikymmeniä. Hyvinvointivaikutusten osalta löytyy toki jo nyt samankaltaisuuksia.”

Jos hakisi viisautta sananlaskuista, voisi hyvinkin uskoa hyvän tekemisen tuottavan motivaatiota – niin kai metsä vastaa kuin sinne huudetaan, ja onhan parempi antaa kuin ottaa.

”Molemmat meistä hyötyvät, jos autan tänään sinua, luottaen siihen, että sinä tuet sitten minua tarpeen tullen, mutta toisen auttaminen itsessään tuo jo hyvää fiilistä, ihan riippumatta toteutuuko vastavuoroisuus joskus vai ei.”

Rahan antamista katastrofin uhreille hyväntekeväisyysjärjestön kautta tuskin kannattaa pitää sijoituksena, mutta se tuottaa hyvää mieltä – siitä on myös tutkimustuloksia.

Toinen iso asia on, kokeeko ihminen elämänsä tai vastavuoroisesti esimerkiksi työnsä merkityksettömäksi. Usein se liittyy siihen, kokeeko hän työpanoksellaan olevan merkitystä muille ihmisille.

”Jos ihminen sanoo, että hänen työllään ei ole mitään merkitystä, niin se, mitä se usein tarkoittaa, on että saan tästä palkkaa, mutta ei se kenenkään elämää paranna.”

Kuulostaa pahalta – olen vaan tällainen. Jokainen työtehtävä on kuitenkin tärkeä sen sosiaalisesta statuksesta huolimatta: bussien pitää kulkea ja sairaalan olla puhdas.

Yalen yliopiston professori Amy Wrzesniewski on tutkinut tällaista kutsumus- ja työnmerkitysteemaa juuri sairaalan siivoojien keskuudessa; miten he oman työnsä käsittävät.

”Osa sanoi siivoavansa lattioita, toiset taas kokivat olevansa osana sairaalan kokonaisuutta, jossa parannetaan ihmisiä. Heidän tarkoituksensa on pitää hygienian taso korkealla ja näin tukea parantumisprosessia. Sama työ, mutta tuskin tarvitsee kysyä, kumpi porukka koki työnsä merkityksellisemmäksi.”

Frank Martela sanoo viime aikoina pohdiskelleensa paljon, mistä eksistentiaalinen kriisi -ajatus (elämälläni ei ehkä olekaan merkitystä) syntyy ja sen historiallista perustaa, joka hänen mukaansa on tieteellisen maailmankuvan seurausta.

”Kyseessä on aika moderni ilmiö. Aiemmin ihmiset ovat olleet luonnollisemmin osa jotain yhteisöä, ja maailmankaikkeus on tuntunut järkevämmältä kokonaisuudelta.”

”Tieteen näkökulmasta olemme vain evoluution tuotteita. Meissä on tietty määrä hiiltä ja atomeja, jotka nyt sattuvat olemaan tällaisia itseorganisoituvia. Ja siinä kaikki. Aiemmin koettiin, että ihmiskunta on mielekäs kokonaisuus, jossa jokaisella olennolla on oma paikkansa, tulipa se kristillisen maailmankuvan kautta tai jostain muualta.”

Muutaman sukupolven aikana tapahtunut muutos yhteiskunnassa ja sen rakenteissa on ollut valtava, eikä mikään todista että muutosvauhti hidastuisi.

”Vielä keskiajalla ymmärrys, jonka saavutit aikuistuttuasi, oli relevantti vielä vanhuudessa. Maailma ympärillä ei paljon muuttunut. Nyt elämänmatkan aikana on pakko oppia paljon uusia taitoja ja tapoja ajatella.”

Myös vapaus on lisääntynyt, ja se on tietenkin positiivinen asia, mutta ”nykynuorella on paljon enemmän mahdollisuuksia päättää, mitä elämällään tekee, mutta se saattaa myös lisätä ahdistusta. Maatalousyhteiskunnassa sepän pojasta yleensä tuli seppä. Valinnat tulivat kuin annettuina”, Martela pohtii.

Sadasta vaihtoehdosta on raskaampaa valita kuin muutamasta, ja liika määrä valintoja ei siis teekään onnelliseksi.

”Ihmisellä on myös isompi vaara jäädä yksin, kun ei ole sitä luontevaa kyläyhteisöä, jossa elää läpi elämänsä.”

Tuskin siltikään ennen kaikki oli ainakaan kovin paljon paremmin.

”Modernisaatio on tuottanut valtavasti hyvää esimerkiksi terveydenhuollon osalta, mutta on hyvä tiedostaa, että se on synnyttänyt myös uusia ongelmia. Meidän tehtävämme on miettiä, miten voisimme pitää kiinni hyödyistä samalla, kun ratkomme näitä uusia ongelmia.”

Lue lisää


Mielenterveysseura kysyy yhteiskuntamme eri aloilla vaikuttavilta, mitä mielessä mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Mielenterveyttä rakennetaan niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin arjen kohtaamisissa.