Johtaja Marjo Hannukkala: "Jokaisessa lapsessa on vahvuuksia ja voimavaroja"

”Nuorten kanssa työskenneltäessä on kohtaaminen hetkessä ja pienen myönteisen palautteen antaminen varsinainen kultakimpale”, sanoo mielenterveyden edistämisen yksikön johtaja Marjo Hannukkala Mielenterveysseurasta.

Marjo Hannukkala on oivallista keskusteluseuraa: hän katsoo silmiin ja kuuntelee. Hän myös haastaa eikä närkästy jos keskustelukumppanin ajatus hiukan karkaa. Häntä voi myös haastaa - vaikka esittämällä ajatuksen, että jokainen ihminen on lahjakas jollain elämänalueella, mutta liian harvoin se lahjakkuus kaivetaan esiin itsetunnon voimavaraksi.

”Olen ihan samaa mieltä. Meissä kaikissa on vahvuuksia. Jokaisessa lapsessa on vahvuuksia ja voimavaroja, ja kaikki ympäristöt, joissa lapset viettävät aikaa päivittäin (koulu, harrastukset, kerhot jne.), ovat mitä parhaita niiden löytymiselle sekä vahvistamiselle, koska vahvuudet nousevat esiin vuorovaikutuksessa.”

Ja jotta lasten ja nuorten vahvuudet ja voimavarat nousisivat esiin, tulisi aikuisilla olla osaamista ja välineitä niiden tunnistamiseen. Niinpä esimerkiksi erilaisten harrastusten vetäjät ovat avainasemassa. ”Kuvaisin tuon vastuun kolmella sanalla: kohtaa, kuuntele ja kannusta”, tiivistää Marjo Hannukkala.

Hän avaa aihetta hiukan tarkemmin sanomalla, että ”kohtaaminen lapsen ja nuoren kanssa on aikuiselta pysähtymistä, läsnäoloa hetkessä, yhdessä ihmettelyä - välillä voi hiukan jopa onkia - sekä konkreettisen palautteen antamista: Pyysit tosi kivasti Petterin mukaan leikkiin tai otit kivasti uuden tulokkaan Maijan mukaan, kun hän oli tänään ensi kertaa joukkueen harjoituksissa”.

Kohtaaminen kaiken keskellä

Kaikille sattuu ja tapahtuu. Jokainen meistä käyttäytyy joskus ajattelemattomasti. Se on osa elämää ja niin saakin olla.

Lapset ja nuoret ymmärtävät rakentavan ja kriittisen palautteen, koska he ovat nokkelia oivaltamaan tehneensä hassusti kun heidät autetaan sen asian äärelle.

”Tärkeää tällaisissa tilanteissa on pysähtyä ja auttaa. Siitä syntyy vuorovaikutus.”

Korjaavaa palautetta voi hyvin antaa myös toteamalla, että tiedän sinun olevan fiksu tyyppi tällaisessakin tilanteessa. Erityisesti kun tämä palaute tulee niiltä aikuisilta, joita lapset eniten ihailevat, valmentajilta ja opettajilta, se vaikuttaa.

”Kun häneltä tulee tällainen palaute, on se kuin luottamuksen osoitus – hän uskoo minuun!”

Lasten ja nuorten vahvuuksien ja voimavarojen vahvistaminen on siis hyvin pienistä asioista kiinni.

”Se on hurjan hienoa mielenterveystyötä niissä ympäristöissä, joissa lapset päivittäin ovat. Kyse on kulttuurin muutoksesta ja taitojen oppimisesta.”

Mieleen voi kuitenkin tulla myös säröjä. Syrjäytyminen tai masennus voi uhata jos kukaan ei ole kohdannut, kuunnellut ja kannustanut.

”Jälleen ne ympäristön aikuiset ovat avainasemassa. Opettajatkin ovat lasten ja nuorten kanssa useita tunteja päivittäin. Pitäisi vain löytää aikaa kohtaamiselle ja kysyä nuorelta ’mitä sulle kuuluu, ja onko jotain sellaista, josta haluaisit kertoa’.”

Minulla on kiire – onko todella?

Nykypäivän iso pahe on kiire, tai oikeammin maneerin lailla toistettu toteamus: minulla on kiire!

”Pysähtyminen ja kohtaaminen voi tapahtua minuutissa tai kahdessa, eikä niin kiire saisi koskaan olla”, muistuttaa Marjo Hannukkala.

”Nuoret - tai oikeastaan me kaikki – haluamme kokea, että meistä ollaan aidosti kiinnostuneita, se on perustarpeemme.”

Ja oikeastaan nyt taisi samalla tulla kuvattua, millaista on hyvä johtaminen työyhteisöissä.

Päivät vaihtelevat mutta mieltään voi kouluttaa muistamaan tässäkin asiassa sen oleellisimman.

”Esimies, opettaja, kerhonvetäjä voisi joka aamu muistuttaa itseään, että koskaan ei voi olla niin kiire, ettei olisi aikaa kohtaamiselle. Jos niin ei ole, pitäisi pysähtyä peilin ääreen ja kysyä: mitä minulle itselleni kuuluu ja miten voin."

Marjo Hannukkala toistaa, että varsinkin nuorten kanssa työskenneltäessä juuri kohtaaminen, ja siinä hetkessä sen pienen myönteisen palautteen antaminen, on kultakimpale. Siitä syntyy luottamus ja hyvä pohja oppimiselle.

”Kun luo sen ilmapiirin ja vuorovaikutuksen, jossa lapset tai työyhteisö kohtaavat toisiaan, vahvistaa se mielenterveyttä aivan valtavasti.”

Marjo Hannukkala muistuttaa, että kun nuori kertoo jotain, pitäisi hänen aidosti saada kokea tulleensa kuulluksi, kokea että hänen ajatustaan arvostetaan. ”Se on mieletön vahvistus nuoren herkälle ja rakentuvalle itsetunnolle.”

Islannin malli kannustaa kokeiluun

Islannissa on aikuisten toimesta rakennettu kulttuuria, jossa korostetaan, että lapset ja nuoret ovat arvokkaita ja tärkeitä. Siellä vahvistettiin nuorten ja aikuisten välistä kohtaamista, ja sovittiin muun muassa valtakunnallisista kotiintuloajoista. Islannissa myös tehtiin päätös antaa jokaiselle lapselle harrastusseteli, noin 400 euroa, jotta eri harrastusten kokeileminen olisi mahdollista juuri niiden omien vahvuuksien ja kiinnostuksenkohteiden löytämiseksi.

”Myös Suomessa vastaavista toimenpiteistä keskustellaan. Joissain kunnissa on edetty jo kokeiluasteelle. Niissä pyritään samalla painottamaan harrastustoiminta iltapäivään, jotta rauhoitettaisiin perheille enemmän yhteistä aikaa iltaan.”

Kun työelämä on isossa murroksessa ja vapaa-aika kovin kellotettua sekä säänneltyä, ei uupumus ja paha olo ainakaan helpota.

”Jotain tässä oravanpyörässä varmaan hukataan”, suree Marjo Hannukkala.

”Mielenterveystaitoja tulee vahvistaa kuin lihaskuntoa”

Marjo Hannukkala kuvaa mielenterveyden vahvistamista kovin samalla tavalla kuin valmentaja kuvaa lihasvoiman ja hapenottokyvyn kasvattamista - kuin mielen kuntosalia, jossa voi viettää tovin itsensä ja omien tunteidensa kanssa.

”Mieltä voi todella harjoittaa ihan samalla tavalla kuin fysiikkaa. Esimerkiksi jo päiväkodissa on liikuntatuokioita, joissa harjoitetaan taitoja. Samalla tavalla siellä on tunnetuokioita, joissa mieltä vahvistetaan vaikka tarinoiden kautta; miten eläinperheessä on ollut surullinen tilanne, ja mitä tunteita se herättää, tai miten iloitaan yhteisistä onnistumisista.”

Kyse on monenlaisten tunteiden sanoittamisesta, koska lapsi tarvitsee peiliä tunteilleen, ja se tehtävä kuuluu aikuisille; läheisyys, syliin ottaminen, lohduttaminen. ”Aivan sama pätee myös ilon ja riemun tunteisiin.”

Lapselle ja nuorelle on tärkeää, että hänen tunteitaan ei ohiteta.

”Hän saa olla arka ja uudet asiat saavat pelottaa, mutta hänen pitää saada kokea että aikuinen kulkee rinnalla ja saattaa yli sen pelottavan tilanteen. Ja antaa hyvää palautetta kun este on voitettu.”

Lapsille tärkeitä ovat kaveritaidot kuten leikkiin pyytäminen, lelun antaminen - myös riitatilanteet ja anteeksipyytäminen. ”Oikeastaan lasten pelikentät ovat mahtavia, koska niillä syntyy päivittäin niin paljon erilaisia tilanteita.”

Ja jos tarkemmin miettii, pätevät samat pelisäännöt oikeastaan kaikissa elinkaaren vaiheissa, esimerkiksi työyhteisöissä.

”On mediaseksikästä nostaa esiin pahaa oloa”

”Ikävä kyllä me ihmiset olemme erikoistuneet nostamaan esiin pahaa oloa. Se on mediaseksikästä. Totta kai on tärkeää tuoda kaikki ongelmat esille, mutta vielä tärkeämpää olisi edelleen kehittää matalan kynnyksen järjestelmää, jossa apua saa heti kun huoli on syntynyt.”

Marjo Hannukkala muistuttaa, että elämään kuuluu haastavia tilanteita. Se voi puristaa, mutta aina on mahdollisuus selviytyä. ”Vaikka olisi elämänkipua tai mielenterveyden haasteita, niin nuorella on aina vahvuuksia. Häntä ei tulisi katsoa ongelmien kautta, jottemme piilottaisi niitä vahvuuksia.”

Olemmeko me aikuiset siis riittävän herkkiä ja empaattisia ymmärtämään, että nuoren kokemat ongelmat ovat heille täyttä totta eivätkä ollenkaan vähäpätöisiä?

”Nuori saa olla epävarma. Se kuuluu nuoruuteen. Mutta nuorten maailma voi olla hyvin julma, siksi aikuisten tulee olla niitä, jotka kuulevat ja antavat hyvää palautetta.”

Marjo Hannukkala sanoo, että mielenterveystyössä on kaiken aikaa menty oikeaan suuntaan. ”Nykyään osataan jo puhua mielen taitojen vahvistamisesta, ja että niitä voidaan vahvistaa päivittäin. Silloin puhutaan hyvästä itsetunnosta, tunne- ja vuorovaikutustaidoista sekä ihan päivittäisistä valinnoista, jotka liittyvät arvoihin ja merkityksellisyyteen, eli millaista keskustelua herätetään, ja miten asioita arvotetaan.”

Olisikin hienoa, jos vaikka harrastusten vetäjät ja valmentajat osaisivat tukea ja kannustaa nuoria vaikeilta tuntuvien ratkaisujen edessä. Esimerkiksi: Vaari täyttää tasavuosia vain kerran mutta harjoituksia on päivittäin. Voit siis hyvin olla poissa tuon päivän pelistä.

”Juuri niin! Mutta siihenkin lapsi tai nuori tarvitsee sitä aikuisen tukea, oikeaa auktoriteettia, ja juuri tällaista muutosta me tarvitsemme niihin ympäristöihin, missä lapset ja nuoret elävät.”

Kohtaa, kuuntele, kannusta - ja haasta

Nuorta ihmistä tulee myös haastaa, ja turhan usein mennään kuin alta riman. ”Nuoren ihmisen aivot ovat mahtavat, varsinkin kun tulee murrosvaihe ja se valtava aivomyrsky. Aivothan kehittyvät hyvinkin 25 -ikävuoteen saakka.”

Matka aikuisuuteen voi käynnistyä, kun abstrakti ajattelu alkaa olla sen verran vahvaa, että nuorelle tulee kysymyksiä ja reflektoinnissa päästään uusille tasoille.

Ja taas voidaan pohtia tovi työyhteisöjä sekä kysyä mitä muuta hyvän esimiehen pitää tehdä työyhteisössä kun kohdata, kuunnella, kannustaa ja haastaa?

”Ainakin pitää olla rakenteet, niin myös nuorten kanssa, eli turvallinen arki, turvallinen rytmi.”

Marjo Hannukkala nostaa lapsista ja nuorista puhuttaessa esiin sen tärkeän asian, että he eivät koskaan saisi jäädä yksin.

”Heidän ympärillään pitäisi aina olla turvallinen aikuinen, ja juuri niissä ympäristöissä missä he toimivat. Niitä ympäristöjä on kovin monenlaisia, ja niissä on paljon aikuisia, jotka ovat arvokkaita lasten mielenterveyden vahvistamisessa.”

Ohjaajien iso vastuu

Valmentajilla, opettajilla, ohjaajilla ja yleensä lasten ja nuorten kanssa työskentelevillä on siis iso vastuu. ”Herääkin kysymys, että millaisia osaamisen taitoja näiltä aikuisilta edellytetään. Mikä on se näyttö, joka takaa taidon rakentaa näitä kohtaamisia - pysähtyä, kuunnella, vahvistaa nuorta tai lasta, asettaa sopivasti haasteita ja kannustaa. Ei ihan vähäisiä vaatimuksia.”

Aikuisilta siis vaaditaan aika hyviä mielenterveystaitoja. ”Meidän pitääkin ihan valtavasti vahvistaa ja laventaa keskustelua aikuisten mielenterveystaidoista. Miten he välittävät niitä lapsille ja nuorille niissä ympäristöissä missä vaikuttavat.”

Marjo Hannukkala sanoo, että hyvän kohtaamisen syntyyn tarvitaan tietoista läsnäoloa ja vuorovaikutustaitoja. ”Kyse on siis tunnetaitojen vahvistamisesta, omien tunteiden tunnistamisesta ja kuulemisesta, oman vuorovaikutusosaamisen kehittämisestä ja tietoisesta läsnäolosta - pysähtymistä itsensä kanssa.”

Voisikohan nämä kirjoittaa lapulle ja lukea ne ennen päivän ensimmäisiä kohtaamisia - näitä minä en ohita!

Lue lisää: