Juha Mikkonen: ”Nykytilanteessa ei ole mitään syytä lisätä alkoholin saatavuutta”

"Lopulta kyse on hyvästä yhteiskunnasta ja sen arvomaailmasta”, Juha Mikkonen sanoo. Mielenterveyden ja päihteettömyyden edistäminen kietoutuvat oleellisesti yhteen. Ehkäisevässä päihdetyössä on paljon yhtymäpintoja mielenterveyden ongelmien ehkäisyyn, ja päihderiippuvuus johtaa usein muihin mielenterveysongelmiin.

Juha Mikkonen.
Kuva: Jaakko Lukumaa

EHYT ry:n toiminnanjohtaja Juha Mikkonen osaa napakasti kuvata johtamansa organisaation toiminnan: ”Ehkäisevä päihdetyö EHYT pyrkii ehkäisemään päihteistä ja rahapelaamisesta syntyviä haittoja. Toiminta on hyvin monimuotoista ja olemme itse jäsentäneet työtä niin, että toimimme yksilö-, yhteisö- ja yhteiskunnan tasolla.” Ei kai jäänyt epäselväksi, joten mennään hiukan syvemmälle.

EHYTin yksilötason toimintaa on esimerkiksi vuorokauden ympäri toimiva päihdeneuvontapuhelin (0800 900 45), jota organisaatio on pyörittänyt vuoden 2018 alusta alkaen. Siihen voi soittaa ja saada tukea omaan tilanteeseen, mutta sinne soittavat varsin paljon myös päihteitä käyttävien läheiset; hakevat tukea hankalaan elämäntilanteeseen, ja siihen että omat voimavarat saattavat olla koetuksella.

”Meidän havaintomme on, että virallinen palvelujärjestelmä ei hirveän hyvin vastaa päihteitä käyttävien läheisten hätään.” EHYT:llä on myös päihdeasiamiestoimintaa, eli ”juristimme antaa päihdeasiamiehen roolissa neuvontaa, jos on vaikeuksia päästä palvelujen pariin”.

Yksi ”rajapinnassa” oleva toiminnanmuoto ovat päihteettömät Elokolo-kohtaamispaikat. ”Niissä kohdataan paljon yksilöitä mutta pyritään toimimaan myös yhteisötasolla siinä paikallisyhteisössä, jossa kukin Elokolo sijaitsee.” Tarjolla on kävijöille ilmaista aamupuuroa ja niissä vierailee paljon työelämän ulkopuolella olevia ihmisiä. ”Se onkin yksi päihteettömän toiminnan muoto että on avoin ei-kaupallinen paikka, johon voi tulla ja viettää aikaa eri tavoin”, sanoo Juha Mikkonen.

Yksi yhteisötason yhteistyömuoto EHYT:lle on kouluyhteistyö. Organisaatiossa on oma nuoret-osasto, jossa on koulutyön yksikkö sekä oma kouluttajaverkosto. Se on koulutettu EHYTin menetelmiin ja ohjaajat kiertävät kouluissa puhumassa päihteistä. ”Ei suinkaan sormi pystyssä, vaan nuorten kanssa pyritään dialogiin. Olemme kehittäneet mm. interaktiivisia menetelmiä nuorten kanssa toimimiseen. Niiden avulla pyritään selvittämään heidän mietteitään päihdeasioista ja saamaan tietoa mahdollisista käyttökokemuksista. Vastaaminen tapahtuu anonyymisti ja sen jälkeen tuloksista keskustellaan tuloksista, sekä siitä mikä juuri kyseisen kohteen paikallinen tilanne on.”

Apua ennen kuin ongelmat kärjistyvät

EHYTin toiminnan tavoitteena on, etenkin nuorten kanssa, painottua ennaltaehkäisevään työhön, mutta rajapinnat ovat harmaita eivätkä aivan selkeitä sen suhteen, milloin kyseessä on tuki ja milloin korjaava työ. ”Pyrimme siis tekemään ennaltaehkäisevää työtä niiden kanssa, joiden ongelmat eivät vielä ole kärjistyneet. Suomessa on paljon toimijoita, jotka keskittyvät haittojen vähentämiseen ja hoitoon. Se ei ole meidän ensisijainen tonttimme.”

Juha Mikkonen kuvaa ennaltaehkäisyn merkitystä pienen tarinan kautta.

”Kuvitellaan että olemme virtaavan joen alajuoksulla. Kuinka ollakaan virran mukana alkaa tulla veteen tippuneita ihmisiä, jotka ovat hukkumaisillaan. Pyrimme saamaan heitä rantaan ja turvaan yksi kerrallaan, mutta veden varaan joutuneita tulee vain lisää ja neuvot alkavat loppua. Mistä ihmeestä niitä riittää – asia pitää selvittää ja lopulta valkenee, että yläjuoksulla olevassa sillassa on suuri aukko, josta ihmiset huomaamattaan tipahtavat jokeen. Se on paikattava ja kun niin on tehty, on ongelma saatu ratkaistua.”

Jokainen oivaltaa, että jos ainoastaan pyritään pelastamaan hukkuvia eikä puututa syihin, jatkuu ongelma loputtomiin. ”Jos asiaa miettii vaikka sairaanhoidon näkökulmasta, on tietenkin eettinen velvollisuus auttaa niitä hukkuvia, ei jättää ambulanssia tai palokuntaa kutsumatta, mutta ennaltaehkäisyn näkökulmasta se sillan korjaaminen on primääri toimenpide.” Lauta ja naulat sitä paitsi maksavat sangen vähän.

Kun Juha Mikkosta kuuntelee, tulee selväksi, mitä EHYT tekee ja miksi, mutta samalla pitää kysyä, että eikö juuri tällaisen toiminnan pitäisi olla sosiaali- ja terveydenhuollon ydintehtävä.

”Kun terveyskeskusjärjestelmä aikanaan 1970-luvulla luotiin, oli kansanterveysajattelu keskiössä. Sen jälkeen maailma on muuttunut todella paljon. Ajattelumme korostaa yhä enemmän yksilöä ja viime vuosina Suomi on myös muuttunut markkinaehtoisempaan suuntaan. Ennaltaehkäisyssä on se ongelma, että sen hyödyt eivät useinkaan koidu suoraan maksajalle. Toisaalta onnistuminen on aika usein näkymätöntä.”

Juha Mikkonen sanoo, että juuri tästä syystä on vaikea sanoa, että joku toimenpide tai malli on onnistunut: vaikuttavuuden osoittamien on kovin hankalaa. ”Ennaltaehkäisevän toiminnan aikajänne on tosi pitkä ja ylittää useitakin vaalikausia, joten se on poliittisestikin haastavaa.”

Toki esimerkiksi oivallinen terveyskeskus- tai neuvolajärjestelmä ja peruskoulu ovat myös hyviä esimerkkejä ennaltaehkäisevästä toiminnasta, koska ”lopulta kyse on hyvästä yhteiskunnasta ja sen arvomaailmasta, miten asioita toimeenpannaan ja mikä on yhteisvastuun rooli tässä kaikessa”.

Kuntien sote-kiirastuli

Juha Mikkosen mukaan kolmatta sektoria tarvitaan ehdottomasti erityisesti innovaattorina ja asioiden eteenpäin viejänä. ”Toki toiminnan pitäisi olla valtion perustyötä, ja olen suruissani niistä miljoonaleikkauksista, joita tällä sektorilla on tehty esimerkiksi THL:n (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) toimintaan. Ehkäisevän päihdetyön kansallisen ohjauksen pitää ehdottomasti olla THL:ssä ja toivoisimme, että työ saisi nykyistä paremmat resurssit.”

Sote- ja maakuntavalmistelu on aikaansaanut epävarmuutta.

”Jos sote-palvelut siirtyvät pois kunnilta ja samalla niiden pitäisi vastata ennaltaehkäisevästä työstä paikallistasolla, pitää huolta infrasta ja olla lähellä ihmistä - edistää kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia - on tilanne vähintään haastava. Valitettavan usein ennaltaehkäisevästä työstä ollaan leikkaamassa ensimmäisenä jos talous on tiukalla.”

Kariutuneessa sote-uudistuksessa ei ollut aivan selvää, kuka tätä ennaltaehkäisevää työtä olisi kunnissa tehnyt, siitä kun leikataan ensimmäisenä ja vaikutukset eivät heti näy. Rahat laitetaan mieluummin johonkin, mistä tulee välitön tulos. ”Toisaalta omalla laillaan myös kirjastolaitos täyttää ennaltaehkäisevän työn määreen, kuten monenlainen kulttuuri- ja urheilutoiminta.”

Toronton kautta tohtoriksi

Juha Mikkosen matka EHYTin toiminnanjohtajaksi on mielenkiintoinen kooste kansainvälisyyttä, opintoja ja tutkimusta. Järjestötyön hän aloitti vuonna 2002 Elämäntapaliitossa, johon tuli tuolloin kesätöihin tekemään selvitystä Huumet ja globaali kehitys -projektiin. Vielä samana syksynä hän lähti opiskelemaan valtiotieteitä pääaineenaan sosiaalipsykologia, jatkoi toki edelleen työtään järjestössä.

”Se oli nuorisolle suunnattua ennaltaehkäisevää työtä ja olin projektipäällikkönä myös käynnistämässä yhteistyötä opiskelijajärjestöjen kanssa. Tätä jatkui kymmenisen vuotta, josta toki olin osan aikaa Torontossa, Kanadassa vaihto-opiskelijana.”

EHYT perustettiin 2012 ja siinä vaiheessa Juha Mikkonen oli valmis tekemään väitöskirjansa ja palasi Kanadaan. ”Sain Kanadan valtiolta erittäin hyvä apurahan, 150 000 Kanadan dollaria, josta toki kolmen vuoden aikana lukukausimaksut veivät 60 000. Aloitin siis väitöskirjan teon terveyspolitiikan ja -hallinnon -ohjelmassa Yorkin yliopistossa.”

Apurahan saamista edesauttoi se, että Juha Mikkonen oli kaksi vuotta aikaisemmin Kanadassa tehnyt yhdessä terveyspolitiikan professorin Dennis Raphaelin kanssa julkaisun (Social Determinants of Health: The Canadian Facts) terveyden sosiaalisista määrittäjistä. ”Julkaisu on otettu todella hyvin vastaan ja sitä on käytetty paljon opetuksessa. Myös latauksia on kertynyt jo noin 800 000 ja tieteellisissä julkaisussa raporttiin on viitattu lähemmäs tuhat kertaa.” Se on niin paljon, että kakkososaa on jo harkittu.

Juha Mikkosen väitöskirja käsitteli maailman terveysjärjestön Euroopan aluetoimiston työtä sekä sen historiaa, ja mitkä ovat olleet poikkihallinnollisuuden esteitä. ”Haastattelin 28 WHO:n ohjelmapäällikköä siitä, miten heidän alueellaan näkyy poikkisektoriallisuus. Heidän alueitaan saattoivat olla alkoholi, lisääntymisterveys, tupakka tai jokin muu alue. Kaikki kuitenkin kertoivat, ettei työtä voi tehdä, ellei osallisteta muitakin kuin terveyssektoria. Yhteistyötä pitäisi pyrkiä tekemään hallinnonrajat ylittäen mutta helppoa se ei ole.”

Väitöskirjan valmistuttua Juha Mikkonen teki töitä WHO:lle konsulttina muun muassa Uzbekistanissa. Lopulta tie toi Suomeen ja juuri sopivasti EHYT etsi toiminnanjohtajaa, eikä ollut kovin suuri ihme, että Juha Mikkonen tuli valituksi marraskuussa 2017.

Viina ja tupakka vievät elinvuosia

Mutta ne päihteet ja erityisesti alkoholi, millaisena ongelmana ne näyttäytyvät EHYTin toiminnanjohtajan silmin? ”Kyseessä on aika iso yhteiskunnallinen ongelma, jos katsotaan vaikka tutkimustuloksia terveyseroista alimmissa sosioekonomisissa luokissa”, sanoo Juha Mikkonen.

”Ero hyvä- ja pienituloisimman miehen eliniänodotteessa on Suomessa noin kymmenen vuotta, ja siitä suuri osa selittyy alkoholilla ja tupakalla.”

Päihteet - erityisesti alkoholi - eivät suinkaan aiheuta ongelmia vain käyttäjälle itselleen. Jos jätetään yksilön terveys pois, ovat vaikutukset valtavia vaikka pelastustoimelle, poliisille, sosiaaliviranomaisille tai oikeuslaitokselle. ”Puhuin jokin aika sitten erään käräjätuomarin kanssa ja hän sanoi, että 90 prosenttia hänen jutuistaan liittyy päihteisiin.”

Oma lukunsa ovat sitten perheiden ja työelämän ongelmat sekä niiden valtavat sosiaaliset ja taloudelliset seuraukset.

Juha Mikkonen kuvaa oivallisesti millaista suomalainen alkoholipolitiikka on ollut viimeisen 15 vuoden aikana. ”Vuonna 2004 pelättiin alkoholin tuonnin rajua kasvua Virosta ja alkoholiveroa laskettiin. Se koitui erityisesti huono-osaisimpien miesten kohtaloksi. Kuolleisuus kasvoi merkittävästi.”

Tämän jälkeen alkoholiveroa on korotettu seitsemän kertaa ja sen seurauksena viimeisten 10 vuoden ajan alkoholin kulutus oli laskussa tuon 2004 piikin jälkeen aina viime vuoteen saakka. ”Hinnannousulla on näkemykseni mukaan siihen merkittävä vaikutus.”

Alkoholin hinta ei laskenutkaan 2018

Vuonna 2018 tuli sitten voimaan uusi alkoholilaki, jonka THL pelkäsi nostavan kulutusta jopa varsin paljon. Arvion pohjana oli alkoholin hinnan oletettu jopa 40 prosentin hinnan lasku kilpailun seurauksena, kun vahvat oluet ja lonkerot tulivat vähittäiskauppaan ja samalla saatavuus parani.

”Kulutus ei kasvanutkaan odotetulla tavalla, koska hinnat eivät laskeneet oletetusti vaan esimerkiksi vahvoissa oluissa hinnanlaskua oli vain 6 prosenttia ja muiden tuotteiden hinnat nousivat. Kaupat eivät lähteneetkään hintakilpailuun. Kansanterveydelle tämä oli tietysti hyvä asia.”

Heti tuon vapautuksen jälkeen alkoi kauppa luonnollisesti vaatia, että markkinoita pitää vapauttaa lisää. Viinitkin haluttiin vähittäiskaupan valikoimaan. ”Ei ole kuitenkaan realistista, että valtio pitäisi yllä puhdasta viinakauppaa. Todennäköisimpänä seurauksena olisi, että ruokakaupat hoitaisivat koko alkoholin jakelun. Siirryttäisiin siis käytännössä valtion monopolista kolmen suuren kauppaketjun oligopoliin.”

Tähän taas liittyisi kohtuullinen konflikti, sillä kyselyjen mukaan noin 85% suomalaisista vastustaa väkevän viinan myyntiä ruokakaupoissa. ”EHYTin näkökulma on, että alkoholin saatavuus on Suomessa aivan riittävällä tolalla, ja vahvan panimoteollisuuden Tanskaa lukuun ottamatta muissa pohjoismaissa alkoholipolitiikka on selvästi Suomea tiukempaa.”

Juha Mikkonen toivoo, että jatkossa alkoholipolitiikkaa tehtäisiin Suomessa hyvinvointi- ja kansanterveysnäkökohdat huomioiden, koska alkoholin saatavuus ei lopulta liene kovin suuri ongelma.

Ne nuoret

Juha Mikkonen ei kiistä sitä arviota, että tämän päivän nuoret juovat vähemmän kuin vanhempansa tai isovanhempansa. Siitä antavat viitteitä myös tutkimukset, vaikka nuorten ryhmän sisällä onkin tapahtunut jonkinasteista polarisoitumista. Tupakointi sen sijaan on vähentynyt merkittävästi.

”Kyseessä on laaja kulttuurin muutos, eivät yksittäiset valistuskampanjat. Ja työtä kannattaa jatkaa, koska muutos voi viedä sukupolvia. Samaan aikaan kyllä nuuskan ja kannabiksen käyttö on lisääntynyt.”

”Koko väestön tasolla on alkoholin kulutuksen lasku lainmuutoksen myötä kuitenkin pysähtynyt. Samalla ihmiset pohtivat, miksi kulutus ei vahvan oluen ja lonkeroiden vapautuksen myötä kasvanut tunnistamatta selvästi edellä kerrottuja syitä.”

Juha Mikkonen kiteyttää mietteensä toteamalla, että Suomen kokonaisedun kannalta terveys- tai yhteiskuntapolitiikkaa ei pitäisi tehdä elinkeinointressit edellä, vaan katsoa toimenpiteiden vaikutukset meidän terveyteemme ja hyvinvointiimme. ”Eikä tässä tilanteessa ole mitään syytä lisätä alkoholin saatavuutta, koska saatavuus, hinta ja mainonta ovat ne kolme väestötason tekijää, jotka vaikuttavat alkoholin kulutukseen. Väestötason tekijöihin voidaan myös vaikuttaa suoraan poliittisin päätöksin toisin kuin esimerkiksi yksittäisten ihmisten juomatapoihin.”

Jos yhteiskunta siis luo selkeät säännöt, sopeutuu elinkenoelämä niihin varmasti vastuullisesti. Ja jokainen miettiköön myös mielessään, miksi panimoliitto ei ollenkaan tällä hetkellä kaipaa viinejä ruokakauppoihin.

Miksiköhän?

Lue lisää