Li Andersson: ”Kun työttömyys osuu kohdalle, sen psykologinen vaikutus on valtava”

”Hyvää mielenterveystyötä on luoda yhteiskunta, jossa voi rohkeasti heittäytyä tekemään asioita ja joka tarjoaa sellaisen turvaverkon, että jatkuvan muutoksenkin keskellä siellä on hyvä elää”, sanoo kansanedustaja ja vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson.

Li Andersson.
Li Andersson.

Mielenterveyskysymykset eivät ole irrallinen ja erikseen käsiteltävä aihealue. Ne ovat ilmentymää siitä kaikesta mitä yhteiskunnassa tapahtuu tai jätetään tekemättä. ”Jos tarkastellaan vaikka ihmisoikeuslainsäädäntöä, niin siinä lähdetään liikkeelle siitä mistä koostuu hyvä ihmiselämä”, Li Andersson sanoo.

”Kansainväliset ihmisoikeussopimuksetkin on rakennettu siitä lähtökohdasta, että on tiettyjä perusasioita, jotka jokainen ihminen tarvitsee voidakseen elää täyttä ja hyvää elämää, riippumatta siitä millaisista lähtökodista on lähtenyt.”

Hän toivoo, että Suomessakin voitaisiin vahvistaa perusoikeuksia ja ottaa ne paremmin huomioon terveyspolitiikassa.

”Ihmisten mahdollisuudet saada apua ajoissa ja järkevillä kustannuksilla tuntuvat jäävän tuottavuuskeskustelun tai taloudellisten säästöjen jalkoihin.”

Satsaus hyvinvointiin ja riittävän ennakoiviin terveyspalveluihin voisi viime kädessä olla jopa taloudellisempi ratkaisu.

”Yhteiskunnan kokonaispärjäämisen kannalta näin toimiminen olisi järkevämpää, mutta samaan aikaan politiikka on aina vain lyhytjänteisempää ja on yhä vaikeampaa toteuttaa sellaisia poliittisia uudistuksia, joilla aidosti siirrettäisiin painopistettä ennaltaehkäisevämpään suuntaan.”

Lastensuojelu on siitä Anderssonin mielestä hyvä esimerkki. ”Miltei kaikki tietävät, mitä se tarkoittaa lapsiperheiden osalta, mutta silti niin ei toimita, ja niinpä päästään kertomaan, että korjaavien toimenpiteiden kustannukset ovat taas nousseet ja on pakko leikata vaikka varhaiskasvatuksesta.”

Joko viimein painopiste ennaltaehkäiseviin toimiin?

Politiikan rakenne pakottaa tiettyyn muottiin. Asioita ja säästöjä mitataan kovin lyhyen aikavälin kokemusten perusteella. Silloin näyttää kustannustehokkaalta leikata menoja, vaikka tosiasiassa niin vain siirretään ongelmia tulevaisuuteen.

”1990-luvun laman aikaan perhe- sekä ennaltaehkäisevästä työstä ja vaikka neuvolatoiminnasta tehdyt säästöt on jouduttu maksamaan lisääntyneen pahoinvoinnin laskuna myöhemmin.”

Tällainen toimintapa on verrattavissa tilanteeseen, jossa yritys vähentää markkinointipanostuksia heikkenevän myynnin aikaan.

”Tuskin yksikään liiketaloudellisin perustein toimiva yritys suunnittelee omaa liiketoimintaansa niin lyhytjänteisesti kuin miten politiikkaa tehdään. Ymmärretään, että suuri osa investoinneista maksaa itsensä takaisin vasta pitkällä aikavälillä.”

”Mielenterveysongelmat iso haaste kansanterveydelle”

Li Andersson sanoo olevansa samaa mieltä niiden kanssa, jotka arvioivat että mielenterveysongelmat ovat iso – ellei merkittävin – haaste kansanterveyden kentässä.

”Tämä on hyvä lähestymiskulma, koska mielenterveysongelmat eivät ole ainoastaan marginaalisen ryhmän murhe. Ne taitavat koskettaa tavalla tai toisella suurinta osaa suomalaisista jossain elämänvaiheessa.”

”Viime syksynä sain osallistua eduskunnassa todella mielenkiintoiseen valiokuntakeskusteluun lasten kasvaneista mielenterveysongelmista. Se vain vahvisti käsitystäni, että suomalaisella siilomallilla, jossa yhdellä luukulla hoidetaan vain yhtä asiaa ja sitten taas odotetaan, ei saada aikaan hyviä tuloksia.”

Andersson toivoo, että jatkossa niin varhaiskasvatuksessa kuin peruskoulussa voitaisiin paremmin valvoa, että ihmisillä on hyvä olla.

Mielenterveysasioihin liittyy myös edelleen heikon ihmisen stigma eli häpeäleima. ”Kyllä myös politiikassa taitaa yhä olla aika iso kynnys kertoa mielennyrjähdyksestä tai totaalisesta uupumisesta. Toki asiat ovat siinä suhteessa menneet yhteiskunnassa parempaan suuntaan. Onneksi ei enää elä niin vahva jako ’hulluihin ja meihin muihin’.”

”On ollut vallalla vaikenemisen kulttuuri”

Mielenterveysasioiden ongelma on vuosia ollut, että kun niistä ei ole puhuttu, eivät ihmiset ole tienneet miten toimia. On ollut vallalla vaikenemisen kulttuuri.

”On ollut hienoa lukea, miten ihmiset ovat avautuneet masennuksestaan ja uupumisestaan depressiopäiväkirjoissa. Niissä on upeasti kerrottu, miten olla hyvä kanssaihminen, ja ettei ongelmia saa vähätellä. Ketään ei auteta toteamalla, että ota itseäsi niskasta kiinni.”

Politiikka on valtaosin ongelmalähtöistä: jonkin on rikki ja se pitää korjata. Toisaalta on väärin luoda kuvaa, ettei apua ole saatavissa. ”Monessa paikassa on jonoja ja hitautta, mutta apua on silti tarjolla ja sitä kannattaa aina hakea.”

Vaikka elintaso on noussut ja moni asia on hyvin, ovat työttömät edelleen ryhmä, joka todella kärsii.

”Ihmisten tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että kun työttömyys sattuu kohdalle, se ei tarkoita nälkään nääntymistä tai kodittomuutta, mutta sen psykologinen vaikutus on valtava.”

Li Andersson kritisoi sellaista mallia, jossa ihminen on arvokas yhteiskunnalle vain jos käy töissä. ”Jos työtä ei ole, joudut kamppailemaan niin kovien tunteiden kanssa, että ne voivat lannistaa. Siinä tilanteessa on helppo kokea itsensä arvottomaksi. Jatkuva epäonnistuminen työnhaussa murentaa tehokkaasti itsetuntoa ja pitkittyessään tilanne vain vaikeutuu.”  

”Ulkopuolelle jääminen on aina mielelle kova paikka”

Ei ole kovin vaikea ymmärtää, miksi hallituksen kaavailemaan aktiivimalliin suhtautuminen on erityisesti pitkäaikaistyöttömien keskuudessa kriittistä. Ulkopuolelle jääminen on aina ankara paikka ja syrjäytyminen mielelle kova pala.

”Koska työn luonne jatkaa edelleen muuttumistaan, on yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta kohtalon kysymys, että pystymme luomaan uusia määritelmiä sille, että roolimme yhteiskunnan jäseninä ei ole kytköksissä vain palkkatyöhön tai ammatti-identiteettiin.”

Li Andersson näkee realistisena tulevaisuuden, jossa kaikki eivät saa jatkossa toimeentuloaan nykyisen kaltaisen palkkatyön kautta. ”Rinnalle tulee varmasti lisääntyvässä määrin vapaaehtoistyötä ja sosiaalista yrittäjyyttä, mutta rakenteet esimerkiksi sosiaaliturvan osalta eivät ole riittävän joustavia muutoksiin ja toki myös asenteiden pitää muuttua.”

Samaan aikaan jokaisen työhön pyrkijän on osattava myydä ja tuotteistaa itseään, jotta ura urkenisi. Sekin kasvattaa monen mielen kuormaa.

”Pohjoismaisen hyvinvointimallin vahvuus on ollut siinä, että se on tarjonnut ihmiselle myös henkisen turvallisuuden tunteen. 1990-luvun lama murensi tätä. Kovin moni luhistui taloustaakan alle, eikä koskaan noussut jaloilleen. Myös rakennetyöttömyys jäi pysyvästi korkealle tasolle.”

”Perustulo täydentämään maksutonta ja vapaata koulutusta”

Työmarkkinoilla on tapahtunut pysyvä muutos. Entiseen ei ole paluuta, eikä kukaan sellaisesta edes haaveile. Automaatio ja digitalisaatio ovat ja pysyvät. Li Andersson kysyykin, miten yhteiskunnalliset instituutiot osataan rakentaa nykypäivään sopiviksi niin, että kansalaisilla olisi mahdollisimman vahva turvallisuuden tunne tässä epävarmassa työmarkkinatilanteessa.

”Olen paljon pohtinut, miksi perustulo on ollut niin vahva vaatimus minun sukupolvelleni, ja uskon, että siinä on kyse juuri edellä kuvatusta – turvasta yrittää ja kokeilla jotain uutta epätavallisten työsuhteiden maailmassa. Toinen samanlainen turvan tuoja on maksuton ja vapaa koulutus.”

Yhteiskuntapolitiikan lähtökohtana tulisi olla kysymys, miten siis luodaan sellainen turvaverkko, että jatkuvan muutoksenkin keskellä on hyvä elää, ja jossa voi rohkeasti heittäytyä tekemään asioita?

Li Andersson näkee tilanteen esimerkiksi Donald Trumpin Yhdysvalloissa hyvin ongelmallisena. ”Miten voi elää maassa, jossa sairastuminen tai jalan murtuminen voi merkitä taloudellista katastrofia? Siitä kulmasta katsottuna Suomessa on paljon hyvää, jonka päälle rakentaa.”

Muutos ei aina ole uhkakuva itsessään, kuten teknologian kehitys on osoittanut. Kone tekee tänään raskaimmat ja vaarallisimmat työt. ”Edessä oleva tulevaisuus voi olla mahdollisuus mutta myös uhka, ellei turvallisuuden tunteen rakenteita samaan aikaan pidetä yllä ja kehitetä.”

”Mielenterveys osaksi nuorisotakuuta”

Li Andersson kysyy, miksi viime vaalikaudella luodussa nuorisotakuussa puhuttiin vain koulutuksesta ja työpaikoista.

”Miksei nuorille voida taata mielenterveystakuuta, mahdollisuutta päästä palveluihin ilman lähetteitä ja jonoja?”

Myös lasten asema pitäisi vahvemmin kytkeä varhaiskasvatuksen piirissä tehtävään työhön.

Sote-uudistusta hallituksen pitäisi Anderssonin mielestä rakentaa maakuntapohjaisesti julkisen palvelun järjestelmän puitteissa ja hyödyntää hyviä Eksoten kaltaisia kokemuksia.

”Olisi hyvä omaksua holistinen ajattelumalli, kas kun ihminen on aina kokonaisuus. Samalla pitäisi nähdä, kuinka hyvää työtä sosiaali- ja terveysasioissa on monin paikoin tehty. Jos lähdetään luomaan yhtä koko maan kattavaa markkinaehtoista mallia, joudutaan samalla purkamaan hyviksi todettuja rakenteita.”

Mielenterveyden osalta erikoisosaamista pitäisi tulevaisuudessa vahvemmin suunnata perusterveydenhuollon tasolle. ”Psyykkisistä ongelmista kärsivät pienituloiset ihmiset ajautuvat liian usein terveyskeskuksen lähetteen kera jonoon, jossa voi joutua viettämään pitkiä aikoja.”

”Pitääkö aina tulla tosi sairaaksi ennen kuin saa hyvää hoitoa?”

Li Andersson näkee, että ideaali sote olisi järjestelmä, jossa perustason ja sairaanhoitopiirien raja-aita on purettu, jotta näin saataisiin asiantuntijoita myös terveyskeskuksiin – apua tarjottaisiin matalla kynnyksellä.

”Palvelujärjestelmä toimii Suomessa aika hyvin, kun olet tosi sairas. Ennen sitä on edessä hidasta jonottelua. Pitääkö siis tulla tosi sairaaksi ja kalliiksi potilaaksi ennen kuin saa hyvää hoitoa?”

Andersson arvostaa kovasti kansalaisjärjestöjen työtä. Mielenterveys on tästä hyvä esimerkki. ”Tämän ruohonjuuritason työn merkitys pitäisi vaan oivaltaa paremmin.”

Eduskunnan viimeaikaiset alkoholipäätökset saavat Li Anderssonilta sapiskaa.

”Politiikassa on helppoa puhua kauniista ja sanoa kaikki oikeat asiat. Olemme kaikki kestävän kehityksen ja ihmisoikeuksien puolesta sekä panostamme ennaltaehkäisyyn. Puolueiden eroja ja arvoja mitataan kuitenkin vasta konkreettisissa päätöstilanteissa ja äänestyksissä. Alkoholin osalta eduskunnan enemmistö painotti vähittäiskaupan taloudellisia intressejä enemmän kuin kansanterveyttä ja sitä kautta ihmisten hyvinvointia.”

Hän muistuttaa, että alkoholi on kaikissa yhteiskuntaluokissa tämän maan käytetyin mielialalääke, jolla ”itse lääkitään omaan hyvinvointiin liittyviä ongelmia ymmärtämättä, että hetken mahdollisen helpotuksen jälkeen siitä tulee osa isompaa ongelmaa.”

Kuinkahan monen meistä elämä tehdyn päätöksen myötä parani tai helpottui merkittävästi?

Nyt mielessä -juttusarjassa Mielenterveysseura kysyy eri alojen vaikuttajilta, mitä on mielessä mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Mielenterveyttä rakennetaan niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin arjen kohtaamisissa.

Lue lisää


Tilaa Mieli sähköpostiisi:

* pakolliset tiedot

Peruuta uutiskirjeen tilaus