Professori Matti Urrila: ”Ei ole yhdentekevää miten käyttäydyn yhteistyötilanteessa”

”On ohittamaton tosiasia, että jokainen toimija on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus”, sanoo Matti Urrila.

Matti Urrila kirjoitti vuonna 2017 kirjan Kokonaisvaltaisen valmennuksen perusteita - Koska pelkät muskelit eivät piisaa. Vaikka kirja onkin suunnattu erityisesti urheilun parissa toimiville, osoittaa se oivalla tavalla miten samankaltaista kaikki tavoitteellinen toiminta on, ja miten oleellinen osa mielellä on tuloksen teossa.

Matti Urrilan kanssa keskustelu on kiehtovaa jo hänen käyttämiensä kielikuvien vuoksi. Omaa akateemista uraansakin hän kuvaa toteamalla, että ”kauppiaan poikana olen polvihousuiästä alkaen ollut kiinnostunut talouspuolesta ja kaupankäynnistä, koska ne kuuluvat arkipäiväisenä piirteenä vahvasti moderniin vaihdantayhteiskuntaan”. Ei siis ollut ihme että tamperelaispojan tie vei Kauppakorkeakouluun, jossa hän suoritti aluksi ekonomin tutkinnon. Pisimmän yksittäisen jakson, 12 vuotta, hän työskenteli markkinoinnin professorina Jyväskylän yliopistossa.

Liiketaloustiede ja erityisesti markkinointi olivat Matti Urrilan opiskelu-uran alkupuolella 1960-luvulla vielä kohtuullisen uutta ja juuri siksi ne häntä kiinnostivat. ”Niissä oleellista on sellainen arkipäiväisen vaihdannan pyörittäminen, jossa kohdataan ostamisen ja myymisen asetelma ja siinä minua kiinnosti erityisesti tuloksenteko.”

Hyvä kauppa on tietenkin sellainen, jossa sekä myyjä että ostaja ovat tyytyväisiä. ”Kaupankäynti, vaihdanta on aina inhimillistä puuhaa, jossa ihmiset ovat vastuullisia toimijoita, oli sisältö mikä tahansa – myös tuloksenteon näkökulmasta.” Se on inhimillistä käyttäytymistä ja siksi Matti Urrila kairaakin mielellään hiukan syvemmältä päätöksenteon perusteita, eli miksi ostajat ja myyjät toimivat niin kuin toimivat.

Tuloksen tekeminen on yksilön näkökulmasta analogista, olipa sitten kysymys kaupankäynnistä, urheilusta tai mistä tahansa tavoitteellisesta toiminnasta. ”On ohittamaton tosiasia - haluttiin tai ei - että jokainen toimija on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus ja mitä siitä seuraa jonkin tavoitteen aikaansaamiseksi.”

”Psyykkisillä, sosiaalisilla ja fyysisillä tekijöillä on keskinäisiä riippuvuuksia”

Matti Urrila sanoo, että toiminnan sisällöstä riippumatta keskeinen asia on, että ”ihmisolennon psyykkisillä, sosiaalisilla ja fyysisillä tekijöillä on keskinäisiä riippuvuuksia. Ne vaikuttavat aina jollain tavalla meidän käyttäytymiseemme, päätöksiimme sekä niiden toimenpanoon. Ja juuri tämä tekee ihmiselosta kiintoisan kokonaisuuden, jossa on haasteita loputtomasti.”

Ihminen asettaa jatkuvasti itselleen erilaisia tavoitteita ja voidakseen saavuttaa niitä, on psyyken oltava tavoitetta tukeva. Matti Urrila sanoo, että tavoitteellisessa inhimillisessä toiminnassa niin sanottu psyykkinen lohko sisältää kolme erilaista siivua. ”Ne ovat tahdon, tunteiden ja ajattelun lohkot, joilla niilläkin on riippuvuussuhde toistensa kanssa.”

Psyykettä voi vahvistaa ja rikkimennyttäkin korjata, tai kuten Matti Urrila sanoo: ”Kukaan meistä ei ole täydellinen, eikä tarvitse ollakaan, olipa kyseessä urheilija tai vuorineuvos. On nöyryyttävä tosiasia, että kun vastauksia etsitään pitää ymmärtää, että me kaikki olemme näissä asioissa myös erilaisia.”

Matti Urrila on työskennellyt vuosien saatossa paljon niin talouselämän vaikuttajien kuin urheilijoidenkin kanssa ja hän sanoo, että ”aina kun pyritään parempaan suoritukseen, tulisi tavoitteiden olla riittävän tarkasti ja yksilöidysti määriteltyjä, muuten ei tulosta synny.”

Ilman tarkkoja tavoitteita ei synny toivottuja tuloksia

Matti Urrila korostaa, että mikään toiminta ei johda hyviin tuloksiin, jos ei riittävän tarkasti tiedetä mitä halutaan saada aikaan. ”Olen kovin usein joutunut, hyvää tarkoittaen, tivaamaan vaikkapa talouselämässä vastuullisilta johtajilta tarkempia määrittelyjä. Ei voida vain sanoa että on tehtävä parempaa tulosta, vaan pitää olla täsmällinen. Haetaanko markkinaosuutta, isompaa katetta, suurempaa kappale- tai euromääräistä myyntiä. Tarkat tavoitteet ovat välttämättömyys, koska vain niiden avulla voidaan johtaa oikeat toimenpiteet. Ne ovat keskeinen työkalu.”

Urheilun kaltaisessa toiminnassa epämääräiset tavoitteet tuovat mieleen epävarmuutta ja synnyttävät ympärivuorokautisesti erilaisia kysymyksiä. ”Jos päivittäinen tekeminen ei perustu tavoitteisiin ja keinot eivät ole selvät, on vaara lamaantua.”

Matti Urrila nostaa yhä uudelleen esiin tavoitteiden merkityksen liikkeenjohdossa ja sanoo havainneensa vuosikymmenten aikana, että niiden määrittely on osoittautunut useasti paljon vaikeammaksi kuin toimenpiteiden valinta.

Vuosien varrella Matti Urrila on toiminut lukuisten huippu-urheilijoiden taustajoukoissa ja sanoo turhan usein törmänneensä ”takapenkin kartanlukijana” tilanteisiin, joissa urheilijan mieli on epätasapainossa. ”Oireet ovat yleensä vain voimistuneet aina lopettamispäätökseen saakka, kun fanfaarit eivät ole soineet, vaikka on yritetty tehdä tavoitteellista toimintaa.”

”Kaikessa inhimillisessä tavoitteellisessa toiminnassa vaikuttavat psyykkiset, sosiaaliset ja fyysiset tekijät – haluttiin tai ei.”

Kun ryhmässä - vaikka joukkueessa – toimitaan, pätevät samat lainalaisuudet, mutta yksilöiden erilaiset pätevyydet ovat myös voimavara ja ne pitäisi saada mahdollisimman hyvin käyttöön.

Kun tavoite ja maali ovat kirkkaat, tiedetään mitä halutaan ja pohditaan toimenpiteitä, on hyvä aloittaa niinkin selkeästä asiasta kuin oman tilanteen määrittelystä: missä olen suhteessa tavoitteeseen. ”Toki aina pitää asettaa tavoitteet realistisiksi. Ehkä olympiavoitto ei aina ole oikea lähitavoite vaikka se unelma pitkällä aikavälillä olisikin.”

Toimenpiteet – ”se kuinka temppu tehdään” – pitää sitoa aikaan. ”Liian usein tiedotusvälineetkin vaikka talousuutisoinnissaan unohtavat aikajänteen. Ei kerrota millä aikataululla toimenpiteiden pitäisi vaikuttaa. On kaiketi aika suuri ero tapahtuuko talouskehitys kuuden kuukauden tai 10 vuoden aikana.”

Kelvolliset tavoitteet, oikeat toimenpiteet ja realistinen aikataulu

Mielen kannalta kelvolliset tavoitteet, oikeat toimenpiteet ja realistinen aikataulu ovat rauhoittava yhdistelmä. ”Kun siihen liitetään hyvä ymmärryksen taso ’Ällin Ellu’, voidaan päästä eteenpäin. Urheilussa se tarkoittaa, niin kuin Jari Litmanen jo vuonna 1992 sanoi, että pelaajan tai urheilijan tulee olla hyvä valmennettava, työelämässä puhutaan alaistaidoista. Ilman niitä ei oikein voi olla hyvää johtamistakaan, eikä kukaan yksin ole mitään.”

Matti Urrila summaa, että kaiken pohjana on syvällinen ymmärrys siitä, että ei ole yhdentekevää miten itse käyttäydyn yhteistyötilanteessa.

Kun nuori ihminen haluaa selviytyä vaikka pääsykokeista, on hänen tavoitteensa selvä ja aikataulu tiedossa. Matkalla oleviin kuoppiin voi tietenkin tipahtaa mutta ne voi myös kiertää.

”Ensimmäiseksi kannattaisi läheisten kanssa viileästi arvioida onko tavoite realistinen. Se on onnistumisen tai epäonnistumisen keskeinen elementti. Kun sitten riittävä aika on tehty töitä oikein, ei koetilanteen pitäisi enää olla lamaannuttava koettelemus.”

Matti Urrila sanoo usein, ettei halua mestaroida, mutta omaa silti esimerkiksi huippu-urheilusta vahvoja mielipiteitä kuten: ”Ilman eri toimijoiden ja usein juuri kahden ihmisen välistä syvää inhimillistä luottamusta ei Porilaisten marssi varmasti soi.”

Mutta palataan vielä viime vuoteen ja Matti Urrilan julkaisemaan kirjaan kokonaisvaltaisen valmennuksen perusteista, jonka hän kirjoitti ”muutaman sellaisen subjektiivisen juonteen vuoksi, joita edellä on jo käsitelty”.

Urheilussa on pääosin keskitytty vain fyysisiin tekijöihin

Toinen merkittävä syy oli avata niitä kolmenkymmenen vuoden aikana kertyneitä kokemuksia huippu-urheilijoiden, kuten keihäänheittäjä Antti Ruuskasen, kanssa työskentelystä. ”Se on ollut monipuolista yhteistyötä, jonka aikana olen saanut esittää ainakin paljon tyhmiä kysymyksiä. Niiden pohjalta voin sanoa että lajiin katsomatta historia todistaa, että varsin usein on pääosin keskitytty vain fyysisiin tekijöihin.”

Eikä yksipuolinen tapa kehittyä rajoitu urheiluun, vaan esimerkiksi elinkeinoelämässä ei aina oivalleta, että tuloksentekoon vaaditaan enemmän kuin yksi henkilö. ”Toimiva organisaatio vaatii kaikkien panoksen ja onnistuminen hyvää yhteistyötä. Ehkä nykyisin oivalletaan jo paremmin psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden merkitys, ne kun ovat olleet vähemmän viljeltyjä talouselämän piirissä. Siellä on vahvasti paneuduttu teknisiin yksityiskohtiin. Komentotalous ja monipolviset hierarkkiset organisaatiot eivät suinkaan parhaiten palvele tätä kehitystä. Inhimillisen tekemisen asia on vielä paljolti kesannolla.”

Lienee siis niin että korkeimman yritysjohdon tulisi viimeistään nyt pohtia ensin itsensä ja sitten mentoreidensa kanssa mitä nämä asiat merkitsevät. ”Lyhyesti kiteytettynä voi sanoa, että vanha komento ei riitä vaan ajattelua ja toimintaa pitäisi entistä enemmän avata psyykkisten ja sosiaalisten asioiden suuntaan firman sisällä.”

Matti Urrila toteaakin ”olevan riskitön johtopäätös, että jos ihminen kokonaisuutena ymmärretään paremmin, saadaan esiin paljon piilevää potentiaalia”.

Se lienee hyvä oivaltaa ja pitää nyt mielessä.

Kuva: SUL

Lue lisää: