Timo Hämäläinen: ”Kun maailma muuttuu ja erikoistuu, riittävät meidän henkilökohtaiset taitomme yhä harvempien arjen asioiden tekemiseen”

”Henkinen koherenssi on tasapainoa ja sopeutumiskykyä arjessa erilaisten haasteiden tullessa vastaan”, sanoo Sitran johtava asiantuntija, dosentti Timo Hämäläinen.

Timo Hämäläinen, Sitra
Timo Hämäläisen mukaan nuorten elämänhallinta ja mielenterveys ovat olleet vahvasti esillä julkisessa keskustelussa ja Sitran tutkimuksissa. (kuvaaja Miikka Pirinen, kuvaoikeudet Sitra)

Aina ei kannata olla liian luova. Sitran verkkosivujen esittelyteksti Timo Hämäläisestä kertoo hänestä tämän tarinan kannalta juuri sen oleellisen: ”Timo Hämäläinen on Sitran tutkimus- ja ennakointitoiminnan veteraani. Hänen intohimonaan on yhteiskunnallisen muutoksen ja nykyisen historiallisen murroksen pohdinta – sitä hän tekee sekä työssään että vapaa-aikana.”

Hämäläisellä on maisterin paperit Helsingin kauppakorkeakoulusta sekä kansainvälisen liiketoiminnan MBA ja Ph.D. Rutgersin yliopistosta Yhdysvalloista. Hän on siis kerrassaan oivallinen osaaja kuvaamaan millaisessa maailmassa meidän mieltämme nyt ja tulevaisuudessa haastetaan, ja mikä on oleellista mielen kestävän hyvinvoinnin kannalta.  

Kestävä hyvinvointi

Kun Sitrassa puhutaan kestävästä hyvinvoinnista, on sillä haluttu tuoda esiin perinteisen kestävyysajattelun lisäksi, että myös henkinen hyvinvointi on nykyään suuri haaste sekä Suomessa että muualla maailmassa. ”Mielenterveysongelmat ovat kasvaneet globaalisti, ja näemme että perinteistä kestävän kehityksen kolmiota (ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen) pitäisi täydentää laajemmin käsitettävällä hyvinvoinnin määritelmällä.”

Perinteisessä kestävyyden kolmiossa hyvinvointia sivuava nurkka on sosiaalinen kestävyys. ”Jos sitä taas katsotaan tarkemmin, niin tullaan aika helposti määritelmiin, joissa korostetaan eriarvoisuuden ongelmia, köyhyyteen liittyviä asioita ja deprivaatioon liittyviä kysymyksiä. Ne ovat edelleen tärkeitä, mutta me kuitenkin halusimme nostaa esiin että laajempi hyvinvointi ei ole kestävällä pohjalla ja erityisesti henkiseen hyvinvointiin liittyy paljon ongelmia, jotka pitäisi ottaa mukaan kestävyyskeskusteluun.”

Timo Hämäläinen sanoo, että WHO:n julkaisujen mukaan henkisen hyvinvoinnin ongelmat ovat kasvaneet ja ovat maailman suurin tautiluokka tällä hetkellä. Ne aiheuttavat taudeista eniten kustannuksia yhteiskunnissa. ”Myös Suomessa mielenterveysongelmat ovat suurin työttömyyseläkkeiden aiheuttaja kaikissa alle 55-vuotiaiden ikäryhmissä.”

Suomessa jotkut asiantuntijat ovat pohtineet sen johtuvan, että niitä diagnosoidaan enemmän; myönnetäänkö sairaseläkkeitä joskus hiukan löyhin tai jopa väärin perustein. On mietiskelty, onko ongelma todella niin suuri. ”Itse olen kaiken käytettävissäni olevan tiedon pohjalta sitä mieltä, että suomalaisiin työterveyslääkäreihin voi luottaa ja kysymys on merkittävästä ongelmasta.”

Timo Hämäläinen huomauttaa, että viime vuosina manuaaleihin on lisätty uusia diagnooseja, niin että monelle sellaiselle oireelle, jota aiemmin ei ole luokiteltu sairaudeksi, on nyt olemassa luokitus. ”Kysymys on silti juuri niin vakavasta ongelmasta kuin tilastot kertovat.”

Monimutkaisempi arki

Kun yhteiskunta on kehittynyt ja vaurastunut, on ihmisten arjesta tullut aiempaa monimutkaisempaa. ”Kulttuuri on vapautunut ja markkinat tarjoavat yhä enemmän vaihtoehtoja siihen, miten arkea voi elää. Valinnanvara on huomattavasti kasvanut yhteiskunnassa esimerkiksi 1960-luvun alkuun verrattuna. Silloin Suomi oli vielä köyhä maa.”

Timo Hämäläinen muistuttaa, että tänään ihmiset joutuvat tekemään paljon enemmän valintoja kuin aikaisemmin sen suhteen miten arkeaan elävät. ”Ja kun me emme tutkimusten mukaan ole täysin rationaalisia tehdessämme arjen valintoja, vaan jos valinnoillamme on hyvinvointiimme sekä lyhyen että pitkän aikavälin vaikutuksia, teemme valinnan lyhyen aikavälin vaikutuksen perusteella. Jos se taas on positiivinen, otamme heikosti huomioon pitkän aikavälin vaikutuksen.”

Teemme myös usein valintoja, jotka vaikuttavat kanssaihmistemme hyvinvointiin, emmekä osaa ottaa näitä vaikutuksia huomioon.

Tilanne on uusi. Yhteiskunnassa on käynnissä kolmas teollinen vallankumous, emmekä ole oppineet elämään tässä nopeasti muuttuvassa ja entistä monimutkaisemmassa maailmassa. ”Vaihtoehtojen määrä on moninkertaistunut, emmekä ole löytäneet uutta tasapainoa siihen, miten tässä maailmassa olisi järkevää elää ja tehdä asioita.”

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta se tarkoittaa, että kun aikuiset eivät täysin hallitse arkeaan, ja elämänhallinnan ongelmat vain näyttävät kasvavan, heijastuu se lasten kasvatukseen. ”Lapset saattavat kärsiä siitä, etteivät vanhemmat oikein tiedä miten arjessa kannattaisi toimia.”

Miten pitäisi ymmärtää henkinen koherenssi?

”Henkinen koherenssi on tasapainoa ja sopeutumiskykyä arjessa erilaisten haasteiden tullessa vastaan”, sanoo Timo Hämäläinen.

”Sitä on tutkimuksessa määritelty kolmella eri tekijällä eli elämän ymmärrettävyydellä (osataanko ennakoida mitä elämässä tulee seuraavaksi tapahtumaan), elämän ja arjen hallittavuudella (pysyvätkö arjen askareet hallinnassa vai onko arki kaoottista) sekä elämän merkityksellisyydellä (onko elämällä joku suurempi päämäärä tai merkitys, joka tuo siihen sisältöä, ettei arki vaikuta tyhjänpäiväiseltä, tarpeettomalta tai toivottomalta)”.

Merkityksellisyys on henkisen koherenssin avaintekijä. Sitä laajasti tutkinut Viktor Franklin (1905-1997) arvioi jo 1970-luvun lopulla, että länsimaissa on syntynyt suuri eksistentiaalinen merkityksellisyyden puute. ”Hän näki että teollistumisen seurauksena oli siirrytty sellaiseen elämäntapaan, jossa monelta ihmiseltä on kadonnut merkitys elämästä. Eräässä aikakauden kirjassaan hän toteaa, että sen seurauksena ihmiset koettavat täyttää tyhjiötä ’extreme-harrastuksilla’ kuten vuorikiipeilyllä. Toki nykyisin mukaan voitaisiin ottaa monia muitakin lajeja ja harrastuksia.” Ongelma oli siis merkittävä jo 1970-luvulla, eikä se varmasti ole ainakaan vähemmän merkittävä tänään.

”Esimerkiksi työelämässä, erityisesti kovin erikoistuneissa työtehtävissä, meidän on nykyisin usein kovin vaikea nähdä töittemme lopputulemia - sitä hyvää, jota tuotamme. Emmekä näe miten oma työ vaikuttaa kanssaihmisten hyvinvointiin.”

Nuorten osalta tilanne on hankala, sillä koherenssin tunne kehittyy elämänkokemuksen myötä: mitä enemmän on kokemusta, sitä paremmin kykenee hahmottamaan, missä mennään. ”Ja sitä myötä myös hallitsemaan arkeaan, kun on nähnyt paljon enemmän erilaisia tilanteita kuin nuori ihminen.”

”Nyt nuoret joutuvat kohtaamaan tämän monimutkaisen maailman, ja sen monet valinnat, heikommista lähtökohdista. Ei siis ole ihme, että nuorilla on paljon mielenterveyden ongelmia. Heillä on elämä edessä ja he joutuvat tekemään isoja valintoja kovin varhain, vaikka tulevaisuus on vielä aika tavalla hämärän peitossa.”

Arjen haasteet ja ratkaisut

Timo Hämäläinen näkee, että arjen haaste on että osaaminen, toimintamahdollisuudet ja resurssit eivät vastaa niitä arjen tilanteita, joita joudumme kohtaamaan. ”Näiden puutteiden myötä ei ole riittävää kykyä pärjätä arjessa, jonka haastavuus on kasvanut ja monimutkaistunut yhteiskunnallisen muutoksen johdosta.”

Jotta ihmisten kyvyt ja resurssit olisivat lähempänä niitä haasteita, joita arjessa joudutaan kohtaamaan, tulee huomioida ainakin kolme toiminta-aluetta. ”Ensimmäinen on, että parannetaan yksilön toimintamahdollisuuksia, liittyivätpä ne sitten osaamiseen, terveyteen tai sosiaalisiin suhteisiin.”

Toinen lähestymistapa on, että koetetaan vähentää arjen haasteellisuutta. ”Lapsiperheen arkeen on saatettu ahtaa paljon aktiviteetteja kuten harrastuksia ja siitä on tullut hyvin kiireistä. Olisikin hyvä pohtia voisiko esimerkiksi harrastusten määrää vähentää, jotta arki olisi huokoisempaa. Sitä kautta arjen hallinnankyky voisi parantua.”

Yksilötasolla monien roolien ja aktiviteettien yhteensovittaminen voi olla vaikeaa sekä samalla stressaavaa ja ahdistavaa. ”Ehkä silloin voisi hiukan hidastaa arkea, puhutaan slow lifestä, joka on relevantti termi tässä yhteydessä.”

Kolmanneksi alueeksi Timo Hämäläinen nostaa elinympäristöön vaikuttamisen. ”Ovatko esimerkiksi hyvinvointivaltion palvelujärjestelmät niin sujuvia, että niistä ei aiheudu arkeen lisää monimutkaisuutta? Vai ovatko ne byrokraattisia ja tehty järjestelmän mutta ei asiakkaan näkökulmasta, jolloin ne voivat lisätä arjen monimutkaisuutta.” Jotkut teknologiatkin voivat olla niin hankalia, että ne vain lisäävät arjen haastavuutta.

Monet asiat vaikuttavat. Kaupunkiympäristössä luonnonläheisyys ja sen mahdollistama luonnossa liikkuminen auttaa mieltä palautumaan. Yhteiset tilat ja kokoontumispaikat kuten kirjastot helpottavat sosiaalista kanssakäymistä. ”Tutkimusten mukaan myöskään kovin autovaltaisissa kaupungeissa hyvinvointi ei ole yhtä korkealla tasolla kuin sellaisissa, joissa on kävelykeskustoja, toreja ja puistoja, joissa ihmisten on helppo kohdata toisiaan.”

Ilman ulkoista apua ei tahdo pärjätä

Oikeastaan moni asia tiivistyy siihen, että kun maailma muuttuu ja erikoistuu, niin meidän henkilökohtaiset taitomme riittävät yhä harvempien arjen asioiden tekemiseen. ”Monet edellisen sukupolven isät korjasivat itse autonsa. Nykyisin se ei ole mahdollista, vaikka siihen olisi haluakin. Autotkin ovat jo niin monimutkaisia.” Maailma vaatii nykyisin erikoisosaamista ja kun tulee käytännön ongelmia, joudumme kääntymään jonkun muun puoleen.

”Arjessa on uudenlaisia vaikeuksia ja tarvitsisimme enemmän tukea koko elämänhallinnan problematiikan taklaamiseen, kun niitä ilmaantuu, olivatpa ne sitten omaan talouteen, terveyteen ja teknologiaan liittyviä. Tukipalvelujen pitäisi olla sujuvasti tavallisten kansalaisten tavoitettavissa.”

Hämäläinen muistuttaa, että meidän hyvinvointivaltiomme palvelujärjestelmä on kovin eriytynyt ja erikoistunut. ”Asiakkaan kokonaisuuden hallinta ei ole kunnossa. Juho Saaren haastattelu Helsingin Sanomissa (8.1.2019) kuvasi oikein hyvin, että jos ihmisellä on useampia ongelmia, putoaa hän helposti hyvinvointivaltion siilojen väliin. Jonkun pitäisi miettiä kansalaisten puolesta kokonaisuutta.”

Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin keskeiset tekijät

Arjen toiminnan ja siinä selviämisen ennakoiva tukeminen ovat kokonaisuuksia, joissa ihmiset tarvitsevat yhä enemmän apua. ”Se voi tarkoittaa taloudenhallinnan koulutusta, ennakoivaa terveydenhoitoa, sosiaalisten suhteiden ja verkostojen tukemista sekä konkreettisten taloudellisten ongelmien pienentämistä.”

Timo Hämäläinen nostaa isona kokonaisuutena esiin elinympäristöjen kehittämisen niin, että ne ovat voimaannuttavia ja tukevat arjen hyvää elämää sekä sujuvuutta, ja samalla poistavat sitä rajoittavia tai sinne ongelmia luovia piirteitä. ”Silloin puhutaan rakennetusta elinympäristöstä, luonnosta, teknologioista, työorganisaatioiden toimintamalleista, median, lainsäädännön ja regulaation sekä julkisten palvelujen vaikutuksesta arkeen – monista eri asioista.”

Hän kuvaa hyvin, miten yksilö asemoituu koko ajan komplisoituvammassa yhteiskunnassa. ”Ihminen pystyy itse tiettyyn rajaan saakka tekemään asioita, mutta aina elinpuitteet eivät ole sinusta itsestäsi kiinni. Esimerkiksi organisaatio voi asettaa sellaisia työpaineita että nukut niiden vuoksi huonosti tai olet jäänyt koukkuun sosiaaliseen mediaan ja sotkenut sen takia elämäsi tasapainon, etkä pääse omin keinoin irti, tai olet tilanteessa, jossa julkisen palvelun toimintamalli pompottaa sinua luukulta ja palvelusta toiselle. Voidaankin kysyä, mahdollistavatko yhteiskunnan rakenteet, instituutiot ja organisaatiot tasapainon parhaalla mahdollisella tavalla?”

Nuorten elämänhallinta ja talousmurheet pilottihankkeina

Jos puhutaan mielenterveydestä, ovat Sitran painopistealueita erityisesti nuorten elämänhallinta ja mielenterveys sekä talousongelmat. ”Ne ovat meidän uusien pilottihankkeidemme kohteina. Niiden avulla päästään testaamaan ajatusta, että voidaanko yksityisen ja julkisen sektorin innovaattoreita haastaa parhaalla mahdollisella tiedolla luomaan uusia ratkaisuja monimutkaisiin hyvinvointiongelmiin.”

Timo Hämäläinen jatkaa, että nuorten elämänhallinta ja mielenterveys ovat olleet vahvasti esillä sekä julkisessa keskustelussa että Sitran tutkimuksissa. Esiin on noussut paljon ongelmia mutta myös potentiaali löytää uusia ratkaisuja.

”Kyseessä on globaali problematiikka kaikissa pitkälle kehittyneissä yhteiskunnissa ja sama pätee näihin oman talouden hallinnan ja ylivelkaantumisen ongelmiin. Jos niihin löytyy ratkaisuja ja innovaatioita, joita voidaan kaupallistaa, niin markkinat ovat maailmalla isot.”

Sitra aikoo vuoden 2019 aikana testata, toimiiko ajatus, jossa eri toimijoiden tiivistyvän yhteistyön ja innovaatiotoiminnan kautta löytyisi uusia ratkaisumalleja.

”Jos näissä kahdessa teemassa päästään hyvin eteenpäin tämän vuoden aikana, niin suomalainen hyvinvointiekosysteemi voi jatkossa laajentua myös muille elämänalueille, joissa näitä uuden tyyppisiä hyvinvoinnin ongelmia on.”

Tavoitteena on – ei enempää, eikä vähempää kuin - luoda uudentyyppistä hyvinvoinnin ekosysteemiä, jossa Suomi olisi maailmanlaajuisesti edelläkävijä hyvinvointi-innovaatioiden tuottajana.

Ja sepäs olisi onnistuessaan miljardiluokan hanke sekä inhimillisesti että taloudellisesti!

Lue lisää