Toimitusjohtaja Kimmo J. Lipponen: "Liiketoiminnan vastuullisuus näkyy asiakkaiden kohtaamisessa ja yrityksen tuloksessa"

Mielenterveysasiat linkittyvät monella tavalla Kimmo J. Lipposen arkeen. Hän työskentelee Yhteiskunnallisten yritysten liiton ARVOn toimitusjohtajana ja on hyvin kiinnostunut vastuullisen ja vaikuttavan liiketoiminnan edistämisestä.

”Olen koettanut opiskella maailmaa eri kulmista, niin kaupallisesta, järjestöjen kuin julkisenkin sektorin näkökulmista. Eri kanteilta maailman katsominen on antanut mielestäni mahdollisuuden rakentaa mahdollisimman selkeän kokonaiskuvan.”

Juniorivalmennus innosti Kimmo J. Lipposen opiskelemaan Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa liikuntahallintoa. Sen jälkeen hän luki kauppatieteitä Albertan yliopistossa Kanadassa ja kansainvälistä politiikkaa Georgetownin yliopistossa Yhdysvalloissa.

Työurallaan Kimmo J. Lipponen on ehtinyt olla mukana muun muassa Nokian yhteiskuntavastuuohjelmien kehittämisessä sekä Veikkauksessa sponsoroinnin ja strategisen suunnittelun parissa. Järjestökokemusta hän on hankkinut työskentelemällä Suomen Palloliiton operatiivisena vetäjänä.

”Olen ollut kovin onnekas koska kiinnostavien työtehtävien lisäksi olen saanut kokea myös poikkeuksellisen mielenkiintoisia luottamustehtäviä.”

Kimmo J. Lipponen on vaikuttanut mm. Suomen Olympiakomitean ja Boston College Center for Corporate Citizenshipin hallituksissa sekä lukuisissa paikallistason järjestöissä ja seuroissa, myös valmennustehtävissä.

”Erityisen mielelläni teen asioita sosiaalisen vastuun näkökulmasta. Nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja elämäntaitojen edistäminen ovat olleet asioita, joiden parissa olen halunnut toimia valmentajapojasta alkaen yhtä lailla työssä kuin vapaa-ajalla.”

”Liike-elämä tekee paljon yhteiskunnallista hyvää”

Kimmo J. Lipponen johtaa siis ARVOa, jonka kaikkein tärkein tehtävä on tehdä tunnetuksi se, että niin suomalainen kuin kansainvälinenkin liiketoiminta tekee paljon yhteiskunnallista hyvää. Yhteiskunnallisen yrityksen päätehtävänä taas on ensisijaisesti edistää jotain yhteiskunnallista päämäärää. ”Ongelmat, joita tällä hetkellä maailmassa kohtaamme ovat sitä kokoluokkaa, ettei mikään sektori pysty niitä yksin ratkaisemaan. Me koetamme auttaa siinä, että myös yritysmaailma hoitaa vastuullisuutensa, eikä pelkästään riskienhallinnan näkökulmasta.”

Kimmo J. Lipponen nostaa esimerkeiksi terveyssektorin, vammaisten palveluasumisen ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemisen, ”toki monia muitakin voisi tuoda framille”.

Mielenterveyskysymykset nousevat vahvasti esiin yhteiskunnallisten yritysten asiakaskentässä, jossa tehdään paljon työtä yhtä lailla mielenterveyden kuntoutuksen kuin osatyökykyisten työllistämisen tai asunnottomuuden poistamisen parissa. ”Kohderyhmänä ovat yleensä hyvin vaikeassa elämäntilanteessa olevat, ja silloin mielenterveys on ehdottomasti keskiössä.”

Kimmo J. Lipponen jatkaa, että kaikki vastuulliset yritykset pitävät huolta siitä, että työntekijät pystyvät - ja jaksavat - joskus hyvinkin haastavien tehtävien keskellä toteuttamaan missioitaan.

”Mielenterveysasiat ovat kaiken kaikkiaan hyvin laaja-alainen ja haastava ilmiö.”

”Auttamisen tapa kehittyy matkalla”

Suomen Mielenterveysseuran toiminta on Kimmo J. Lipposelle tuttua monesta kulmasta. ”Sekasin-chat on muun muassa hyvin tärkeää työtä, jossa nykytekniikan, ratkaisukeskeisen journalismin ja draaman keinoin on luotu hieno kokonaisuus.”

Kimmo J. Lipponen sanoo, että kaikissa Sekasin-chatin kaltaisissa innovatiivisissa ja uutta näkökulmaa hakevissa toiminnoissa vaikeinta on löytää sellainen toimintatapa, ettei siitä tule ”opettavaa”, eli että joku ulkopuolinen tulee ratkomaan ongelmia. ”Nuorten pitää olla aktiivisia tekijöitä ja ratkaisujen hakijoita ja heidän tulee ehdottomasti osallistua konseptointiin. Ammattilaistenkin mielen pitää olla niin avoin, että auttamisen tapa kehittyy matkalla.”

Kimmo J. Lipponen pohtii, että kun Sekasin-chatin tapaisella toiminnalla tavoitetaan ne, jotka pitää tavoittaa, niin mitä sitten tapahtuu, mihin se johtaa, miten nuoria pystytään aidosti auttamaan? ”Sitä iso ammattilaisten joukko aktiivisesti miettii, eikä se ole ihan helppoa.”

On kiinnostavaa pohtia kuinka matalaksi auttamisen kynnyksen voisi yhteiskunnassa saada. Olisiko mahdollista luoda APUA-järjestelmä, joka auttaisi kaikissa mahdollisissa murheissa - patoaisi puron jo ennen kuin kasvava vesimassa rikkoo padon, ja saa aikaan tulvan. Miten ihmisiä voisi rohkaista ratkaisemaan ongelmat ajoissa?

”Varmaankin pitäisi päästä esimerkiksi nuorten osalta sellaisten palvelujen ja tuotteiden pariin, jossa he jo muutenkin ovat. Pitää myös uskaltaa mennä niihin ympäristöihin ja elämäntilanteisiin, missä kohde on, jotta kynnys olisi riittävän matala.”

Matalan kynnyksen puuttuminen voi tapahtua monella tavalla. Niistä helpoin on muistaa kysyä: ”Mitä sinulle kuuluu?” Kaiketi meillä kaikilla pitäisi olla siihen perusvalmiudet.

”Syrjäytymisen riskitekijät ovat tunnistettavissa”

Kimmo J. Lipponen kertoo esimerkkejä siitä miten harrastusten vetäjät ja valmentajat kykenevät varhaisella puuttumisella torjumaan syrjäytymistä kuuntelemalla ja olemalla kiinnostuneita. Jopa yksi sana tai teko voi olla ratkaiseva.

”Valitettavasti jossain tilanteissa lastensuojeluilmoitus on ainoa konkreettinen asia, jonka normaalin kommunikaation ja keskustelun lisäksi voi tehdä. Ei ole järjestelmää, joilla lasten ongelmiin voisi päästä käsiksi riittävän ajoissa.”

Kimmo J. Lipponen kertoo, että muun muassa THL:n ja Me Säätiön julkaiseman vaikuttavan Kohortti 87 -tutkimuksen mukaan syrjäytymisen riskitekijät ovat tunnistettavissa ja polut pystytään piirtämään. ”Tutkimusten mukaan kaikilla lapsilla pitäisi olla yksi turvallinen aikuinen, pitäisi olla joku luotettu ystävä ja sitä kautta mahdollisesti harrastus. Vanhempien elämäntavat vaikuttavat ja ylisukupolvinen syrjäytyminen on tunnustettu myös tutkimuksissa. On siis riskitekijöitä, jotka ovat identifioitavissa sekä akateemisesti että käytännön kokemusten kautta.”

Oikea tai väärä reitti on siis nähtävissä ja riskit tunnistettavissa, nyt pitäisi osata puuttua ja avittaa. Tutkimusten data pitäisi siirtää arkeen ja se onkin vähintään ”tuhansien taalojen” osaamista. ”Yhtenä hyvänä esimerkkinä tästä voi nostaa esiin Icehearts-toiminnan, jossa yksilöiden ongelmiin puututaan riittävän suurella pieteetillä ja pitkäkestoisesti.”

”Vastuullisuus näkyy yrityksen tuloksessa”

Syrjäytyminen on sana, joka pitää sisällään paljon. Se ei ole stereotypia tietynlaisesta lapsesta tai nuoresta vaan monien asioiden summa, samaan tapaan kuin tasa-arvo on paljon ja erityisesti muuta kuin vain sukupuolikysymys.

”Onneksi asioista puhutaan yhä enemmän ja osataan kommunikoida avoimemmin. Sitä myös yritän tehdä nykyisessä työssäni, jossa pyritään yhdistämään kannattava liiketoiminta sekä ihmisten kohtaaminen ja vastuullinen toiminta.”

Vastuullisesti toimivissa yrityksissä henkilöstö on tehtäviinsä hyvin sitoutunutta. ”Jos vastuullisuus on rakennettu yrityksen sisään, näkyy se myös asiakkaiden kohtaamisessa, ongelmien ratkaisussa ja tukemisessa ja sitä kautta tietenkin yrityksen tuloksessa.”

Kimmo J. Lipponen nostaa esiin monia esimerkkejä, jotka kuvaavat sitä isoa erilaisten haasteiden kirjoa, johon pitäisi päästä ajoissa puuttumaan, jotta ihmisen mieli pysyisi kasassa. Oikeastaan jo aikalailla kalutun sote-uudistuksen soisi olevan alkua toimintatavalle, jossa yleensä ongelmiin ja haasteisiin päästäisiin kiinni ajoissa ja yhdellä luukulla.

Kimmo J. Lipponen palaa vielä syrjäytymiseen ja sanoo, että Suomen tyyppisessä järjestelmässä, jossa perusrakenteet ovat hyvät, ei tällaista ongelmaa pitäisi edes olla. ”Kun se kuitenkin on, ei resursseja tulisi hukata pieniin ja pirstaloituneisiin hankkeisiin kuin haulikolla ampuen. Resurssit tulisi keskittää. Isoihin ongelmiin tulisi löytää isoja ratkaisuja. Nyt edes hyviä hankkeita ei monisteta tai skaalata.”

Kuinka paljon varoja Suomessa hukataankaan liian pieniin ja lyhytaikaisiin hankkeisiin, jotka syövät hurjasti energiaa kaikkeen muuhun kuin ongelmien ratkaisuun. ”Voisiko vain aloittaa toimintaa, jatkaa sitä. Samalla tulisi uskaltaa myös lopettaa se, mikä ei toimi – mutta moninkertaistaa hyvä vielä isommaksi”, sanoo Kimmo J. Lipponen.

Lue lisää: