Valmentaja Erkka Westerlund: "Mielen valmentaminen on tärkeintä"

"Hyvässä valmennuksessa on kyse siitä, miten autetaan urheilijaa tuntemaan itsensä ja millaista on sellainen toiminta, joka tukee tätä tavoitetta”, sanoo valmentaja Erkka Westerlund.

Ihan jokainen meistä on lahjakas jollakin elämänalueella ja jokainen meistä voi pyrkiä parempaan, olipa sitten kysymys työstä, opinnoista, urheilusta - mistä tahansa tavoitteellisesta tekemisestä. Kun Erkka Westerlundin kanssa keskustelee, ei jää epäselväksi mitä vahva itsetunto, ilo, uskallus ja rohkeus merkitsevät. Vaihtoehtoisesti lamaannus, pelko, epävarmuus ja arkuus eivät taatusti suosi onnistumista, jos ajatellaan vaikka kovaa ammattiurheilun maailmaa.

”Ei voi edes kuvitella sitä laadullista eroa, mikä yksilöiden välille kehittyy, jos toimitaan noiden kahden kulttuurin ääripäissä vaikka kymmenen vuotta”, kuvaa Erkka Westerlund.

Erkka Westerlund on elänyt ja valmentanut vuosia muun muassa nuoria huippujääkiekkoilijoita ja hänen mietteissään kaiken perustana on itsensä tunteminen. ”Nuorten on vielä vaikeampaa tuntea itsensä, koska omakohtaiset kokemukset ovat vähäisiä. Onkin aivan perimmäinen tieto miten henkisen itsensä tuntemisen prosessia voisi edistää.”

Erkka Westerlund sanoo, että ei ole kovin vaikeaa esimerkiksi urheilussa havaita millaisilla fyysisillä ominaisuuksilla urheilijat on varustettu. Mutta koska urheilussakin on kyse oppimisesta, olisi se isoin taito itsensä tunteminen, koska sen kautta löytyvät oma minä ja tahto.

”Kyse on siis siitä, miten autetaan urheilijaa tuntemaan itsensä ja millaista on se valmennus, joka tukee tätä tavoitetta.”

Tutustu mieleen koska muskelit näet

Erkka Westerlund puhuu motivaation purkamisesta, asenteesta eli näkeekö yksilö elämässä uhkia vai mahdollisuuksia, itseluottamuksesta eli omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamisesta ja tunnustamisesta ynnä vastuullisuudesta sekä tunnepuolesta.

”Minusta nuo ovat niitä asioita, joilla mieltä valmennetaan, eli ne viisi ihmisen tärkeintä luonteenominaisuutta kuvaamaan henkistä vahvuutta tai heikkoutta.”

Kovaan ammattilaisurheilun maailmaan saattaa tulla nuoria ihmisiä, jotka fyysisiltä ominaisuuksiltaan ovat vahvoja, mutta henkiset voimavarat eivät ole samalla tasolla. Avittaa pitäisi, vaan miten?

”Kaikki lähtee yksilön, tässä tapauksessa pelaajan, jatkuvasta seurannasta niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella jotta tulee tietoa, miten hän reagoi erilaisiin asioihin.”

Itä-Euroopan kiekkoliigan KHL:n kaltainen maailma on raaka. Esiintymisiä isoille yleisölle suorissa TV-lähetyksissä on kolme, jopa neljä kertaa viikossa ja aina pitäisi olla parhaimmillaan. Ulkoiset odotukset ovat kovia ja työpaikka on usein taattu vain vuodeksi kerrallaan, lisäksi päällä on jatkuva potkujen uhka. Koko ajan voi painaa huoli uran jatkosta tai perheen toimeentulosta ja sen kautta ihmissuhteista.

”Valmentajan tehtävä onkin auttaa urheilijoita kokonaisvaltaisesti. Jos itse näen poikkeamaa käytöksessä, kysyn heti mitä sen taustalla on.”

Huomioita voi olla monenlaisia: harjoittelu ei ehkä kiinnosta, käytös joukkuetovereita kohtaan voi olla omituista tai asenteessa on jotain muuta poikkeavaa.

”Motivaatio, asenne, itseluottamus, vastuullisuus, suoritustunne”

Erkka Westerlund näkee, että otsikossa on kuvattu oppimisen tärkeimmät taustamuuttujat. ”Pitää olla halu oppia, oikea asenne ymmärtää vastoinkäymiset vaikeina aikoina ja riittävä itsekuri tehdä asioita hyvällä itsetunnolla, koska oppimisestahan urheilussa on kysymys.”

Kun pyritään parhaaseen mahdolliseen suoritukseen myös epäonnistua saa, mutta sitä ei saa pelätä.

”Pitää riittävän usein muistuttaa kuinka positiivinen asia urheilu on elämässä. Urheilun parhaat arvot liittyvät juuri luonteen kehittymiseen ja itsensä tuntemiseen. Sitä kautta opit tuntemaan myös ihmiset, joiden kanssa työskentelet. Kavereitakaan ei voi tuntea, ellei tunne itseään.”

Erkka Westerlund toivoo, että urheilu opettaisi myös ymmärtämään elämän hetkellisyyden. Siihen pitäisi uskaltaa heittäytyä mieli ja keho yhdessä - täysillä. ”Jos näet ison kokonaisuuden, ymmärrät, ettei yhdellä kilpailulla ole elämässä mitään merkitystä, ja niin onnistuminen kuin epäonnistuminen toimivat voimavarana.”

Pikaluistelija Mika Poutalan suhtautuminen toimii hyvänä esimerkkinä. Hän hävisi olympiamitalin kaksikin kertaa mitättömän pienellä erolla mutta ei antanut sen masentaa.

”Mikalle hänen tekemänsä matka, jonka hän on elänyt täysillä kohti tavoitetta, on kasvattanut häntä ehjemmäksi ihmiseksi, ei pelkästään se yksittäinen ja hetkellinen tulos.”

Kiitosta ja kritiikkiä tulee sietää

Myös valmentajan ammatissa eletään ääripäissä. Voiton hetkellä kiitosta ja kumarrusta riittää, mutta tappion tullessa turpiin voi tulla railakkaasti. Kummassakin tapauksessa tilannetta pitää sietää.

”Kun tunnen omat heikkouteni ja vahvuuteni, ei kritiikki kaada yhteistyötä ihmisen kanssa, joka minua loukkaa tai kritisoi. Tässäkin lähtökohta yhteistyölle on itsensä ja toisen tunteminen sekä hyvä itsetunto.”

Erkka Westerlund sanoo, että toisen ihmisen kohtaaminen voi olla positiivinen mahdollisuus, jossa esiin nousevat hänen hyvät ominaisuutensa.

”Toinen ääripää on nähdä vain ongelmat, etkä osaa arvostaa toista ihmistä. Oma asenne ratkaisee.”

Erkka Westerlund on saanut uransa aikana tutustua kovin monenlaisiin johtamiskulttuureihin. Varsinkin Venäjän ammattiurheilussa toimitaan kovin nopeasti ja tunteen vallassa. Potkuja tulee ja tilanteet vaihtuvat.

”Onkin hyvä kysyä, mikä on se tapa, jolla saadaan ulos paras suoritus urheilijasta, valmentajasta ja yleensä ihmisestä. Vanha autoritäärinen (management by perkele) johtamistapa, jossa ulkoa päin pakottamalla, uhkailemalla tai rankaisemalla yritetään vaikuttaa, tuskin toimii tänä päivänä. Nykyään yhtä lailla urheilussa kuin työelämässä halutaan aloitteellisia ihmisiä, jotka osaavat tarkkailla ympäristöään ja tekevät asioita siinä hetkessä omasta halustaan.”

Erkka Westerlund sanoo uskovansa oman halun ja sisäisen mielen kautta tulevaan tekemiseen, ei ulkoa pakotettuun suorittamiseen.

Pakottamalla ja uhkailemalla vai omasta halusta?

”Kuka lieneekään niin hyvin sanonut, että johtamisessa ei ole kysymys johtajasta vaan johdettavista. Eli miten saada paras osaaminen johdettavista esille?”

Urheilussa edistyneimmät valmentajat ovat jo aikaa sitten muuttaneet toimintatapojaan, mutta valitettavasti on se suuri valtavirta, joka pitää kiinni ”perinteistä”.

”Olemme Suomen Valmentajat ry:n toimesta yrittäneet vauhdittaa kehitystä, mutta aivan yksinkertaista toimintakulttuurin muutos ei ole. Muutos ei tapahdu ylhäältä käsin käskyttämällä.”

Erkka Westerlund sanookin, että valmentajien osaamista pitää kehittää niin paljon, että lopulta siellä missä lapset ja massat ovat, alkaa tapahtua.

”Valmentajien siis pitää avittaa urheilijoita tunnistamaan itsensä aikaisemmin. Nykyään useimmiten vasta 50 ikävuoden jälkeen alkaa oivaltaa, missä elämässä on kysymys.”

Ammattiurheilussa nuoren ihmisen mieli voi järkkyä ja apua pitäisi saada, mutta kannustetaanko siihen riittävästi?

”Tuskin riittävän hyvin. Olen muutaman kerran viime vuosina ohjannut urheilijan ammattiauttajan luokse. Olemme vuosikausia valmentaneet urheilijoita kehon kautta, vaikka valmentajan tärkein tehtävä olisi valmentaa mieltä. Mielen valmentaminen on valmentamisen tärkein asia. Sitä ei pitäisi ulkoistaa.”

Mielen kuntosaliin kannattaisi siis tutustua paremmin. Siellä voivat nimittäin hyvinkin lymytä ne puuttuvat sentit ja sekunnit.

KUVA: Jarno Juuti / IL

Lue lisää: