Paremman vuorovaikutuksen jäljillä

Uutiset

Kun vuorovaikutus sujuu, siihen ei välttämättä tule kiinnittäneeksi huomiota. Epäonnistunut vuorovaikutus: mokat, kireä tunnelma tai riidat jäävät sen sijaan useammin mieleen. Miten vuorovaikutusta voisi parantaa, jos joutuu väärinymmärrysten, kahnausten tai yhteenottojen keskelle?

Tuore kirja Toimiva vuorovaikutus tarttuu aiheeseen käytännönläheisellä otteella. Sen ydinviesti on lohdullinen: vuorovaikutustavat eivät ole synnynnäinen, vaan opittu ja tilannekohtainen ominaisuus. Vuorovaikutustaitoja voi oppia muutenkin kuin kantapään kautta. Ne eivät kuitenkaan kehity itsestään, vaan tarvitaan harjoittelua.

Useimmat meistä kohtaavat pienempiä ja suurempia vuorovaikutuksen pulmia arjen eri ympäristöissä: kotona, koulussa tai työpaikalla. Mitä useammin ja mitä haasteellisempia tilanteita tulee vastaan, sitä enemmän taitojen kehittämiselle olisi tilausta.

Hyötyä taidoista on paitsi läheisissä ihmissuhteissa, myös laajemmissa verkostoissa, organisaatioissa ja yhteisöissä, joissa kohtaa päivittäin lukuisa määrä taustoiltaan, luonteeltaan ja temperamentiltaan erilaisia ihmisiä.

Vaikka vuorovaikutus toisten kanssa voi sujua ilman harjoitteluakin, omien tapojen tutkailu on silti hyödyllistä. Tietoisuus niistä auttaa tunnistamaan haasteita jo ennakoivasti, eikä vain reagoimaan totutusti, kun tilanne on jo niin sanotusti päällä.

Tunne- ja vuorovaikutustaidot kulkevat käsi kädessä

Kirjassa käytetään sosioemotionaalisen oppimisen mallia, joka jakaa vuorovaikutustaidot itseen ja toisiin liittyviin. Minätietoisuus, vastuullinen päätöksenteko ja itsen johtaminen liittyvät itseen, ihmissuhdetaidot ja sosiaalinen tietoisuus, eli ymmärrys ja empatia toisia kohtaan taas toisiin. Minätietoisuus on omien tunteiden ymmärrystä ja hallintaa, itsen johtaminen tarkoittaa tavoitteiden asettamista ja niiden toteuttamista.

Kullakin osa-alueella tarvitaan konkreettisia tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Thomas Gordonin kehittämää lähestymistapaa näihin käytetään kirjassa opiskelun lähtökohtana.

Tarvittavia taitoja ovat aktiivinen itsen ja toisten kuuntelu, minäviestit sekä kuuntelun ja minäviestien vuorottelu, vuorovaikutuksen kompastuskivien välttäminen, molemmat voittavat -menetelmä ja arvoristiriitojen käsittelytaidot. Taitoja esitellään konkreettisin esimerkein kodin, koulun ja työpaikan vuorovaikutustilanteista. Lisäksi läpi kirjan löytyy havainnointi- ja pohdintatehtäviä nykyhetken taitojen ja kehittämistarpeiden kartoittamiseksi.

Sosiaalisten taitojen perusta on minätaidoissa

Toimivan vuorovaikutuksen perusta on niin itseä kuin toista kunnioittava, tasa-arvoinen asenne.

Kirja osoittaa, kuinka toisten kanssa tarvitaan lähtökohtaisesti itseen liittyviä taitoja. Ihmisen suhde itseensä heijastuu hänen ihmissuhteisiinsa, niin hyvässä kuin pahassa.

Jo omia päämääriä tavoitellakseen, eli kirjan mukaan ”itseään johtaakseen” ihmisen on kyettävä jäsentämään sisäistä maailmaansa. Tämä on vuorovaikutusta itsen kanssa. Kun ihminen kykenee tunnistamaan ja reflektoimaan omia ajatuksiaan sekä arvostamaan tunteitaan, tarpeitaan ja tavoitteitaan, hän osaa soveltaa samoja asioita myös ihmissuhteissaan.

Sosiaalinen tietoisuus tarkoittaa ensinnäkin kykyä keskustella, kysyä ja kuunnella, halua tietää, mitä toiset ajattelevat. Se on kiinnostusta toisten ajatuksia, kokemuksia ja tunteita kohtaan. Kuunteleminen, eli hiljentyminen ja tilan antaminen toisen viesteille avaavat tien empatialle.

Aktiivinen kuuntelu on toisen tilanteen sanoittamista

Vanha sananlasku ”puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa”, tulisi muokata uuteen uskoon, jossa kuunteleminen on kultaa. Kuuntelemista käsitellään kirjassa kattavasti, ja lukija saa hyvän käsityksen siitä, mitä kaikkea kuuluu toimivaan kuunteluun.

Erityisen kiinnostavaa on aktiivinen kuuntelu. Se tarkoittaa, että kuuntelija sanoo ääneen toisen tunteen, toiveet tai tarpeet. Hän etsii kuulemastaan punaista lankaa, ja jäsentää sitä uudella tavalla, omasta näkökulmastaan.

Aktiivinen kuunteleminen osoittaa, että kuuntelija on todella kuunnellut toista ja pohtinut kuulemansa merkitystä. Aktiivisen kuuntelun harjoittaminen parantaisi epäilemättä hyvinkin monenlaisia vuorovaikutustilanteita.

Empatiakyvyn ohella sosiaalinen tietoisuus tarkoittaa myös ymmärrystä siitä, että ihminen itse on yksi muiden joukossa. Yhteisön tai verkoston osana oman arvonsa tunteva ihminen auttaa muita ja osaa pyytää apua. Myös tarttuminen yhteiseen ongelmaan tarvittaessa, ei sen kaihtaminen tai välttely, on sosiaalisesti taitavaa toimintaa. Joskus tarvitaan toimimista ”henkisenä kätilönä” eli toisen auttamista löytämään motivaationsa tai punaisen lankansa.

Myös keskellä tunnekuohua sosiaalisesti taitava ihminen osaa sanoittaa tunteen, eli kertoa ääneen, minkä tunteen hän tilanteessa havaitsee, ja yrittää hahmottaa sen syitä. Turvallisessa vuorovaikutussuhteessa toisella on tilaa ilmaista se, mitä ilmaista pitää. Myötätunto ja toiselle läsnä oleminen tekevät tämän mahdolliseksi.

Kartta kompastuskiville ja hyödyllisille minäviesteille

Katsaukset vuorovaikutuksen kompastuskiviin, minäviesteihin ja arvoristiriitojen käsittelyyn ovat kirjan hyödyllisintä antia. Vuorovaikutus tyssää muun muassa komenteluun, uhkailuun, saarnaamiseen ja syyllistämiseen. Eteenpäin eivät johda myöskään valmiiden ratkaisujen tarjoaminen, luennointi, arvostelu, myötäily, leimaaminen, säälittely ja kuulusteleminen.

Toisen puolesta puhumista paremmin toimivat konkreettiset minäviestit. Kun ihminen puhuu itsestään käsin, eikä tee oletuksia muista osapuolista, ne auttavat viestin perille menoa. Ne kannustavat toisiakin osallistumaan keskusteluun. Minäviestein on mahdollista selittää, ottaa kantaa, ennakoida ja tarttua ongelmaan myönteisesti. Myös kielteisiä asioita, kuten hankalia asioita tai hankalia tunteita on toimivampaa purkaa minäviestein, eli oman kokemuksen kautta. Taitava vuorovaikuttaja keskustelee käyttäen vuorotellen aktiivista kuuntelua ja minäviestejä.

Asiantunteva kirja on kattava ja loogisesti etenevä, mutta se jää käsitteiltään jossain määrin self-help-oppaan ja akateemisen teoksen välimaastoon. Teoriaa olisi ollut mahdollista siirtää taustalle ja karsia tieteellistä terminologiaa, toisin sanoen popularisoida kieltä lisää ja rytmittää tekstiä vapaammin.

Sisällön jäsennyksen ohella kirjan käytettävyyttä olisivat lisänneet pohdintatehtävien lisäksi myös monipuolisemmat, myös toiminnalliset harjoitukset esimerkiksi ohjattujen ryhmien ja yksilövalmennuksen tarpeisiin.

Oivalluksia lisäävä, ratkaisukeskeinen kirja on kuitenkin mainio vuorovaikutuksen käsikirja. Se on hyötyopas kaikille, jotka kommunikoivat, toimivat ja vaikuttavat toisten ihmisten kanssa arjessaan.

TEKSTI: ELLEN TUOMAALA

Markus Talvio ja Ulla Klemola. Toimiva vuorovaikutus. PS-kustannus 2017. 183 s. Tietokirja

Tämän artikkelin kirjoittamista on tukenut Suomen Tietokirjailijat ry.

Takaisin