Presidentti Tarja Halosen juhlapuhe 120-vuotiaalle Mielenterveysseuralle

Arvoisa juhlakansa,

Ensimmäiseksi sydämelliset onnitteluni ansiokkaasta työstä suomalaisten mielenterveyden hyväksi!

Jo yhteisönne nimen muutokset 120 vuoden aikana kertoo mielenkiintoisella tavalla siitä, miten ihmisen mielen hyvinvointi on jo käsitteellisesti muuttunut kuluneiden vuosien aikana.

Yhteisöänne on leimannut asiantuntijuus. Se ei ole sama kuin tieteellinen järjestö, vaan laajempipohjainen kansalaisjärjestö. Se on varmasti helpottanut yhteydenpitoa muihin ihmisten hyvinvoinnin kohottamisesta kiinnostuneisiin vaikuttajiin.

Suomen kehittäminen pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi on johtanut sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kiinteään vuorovaikutukseen että julkisen vallan ja ns. kolmannen sektorin yhteistoiminnan kehittämiseen useammallakin alalla. Toinen kysymys on sitten yritystoiminnan liittäminen nykyistä laajemmin tähän kokonaisuuteen. Se on asia, jonka jätän teidän mahdollisten muiden keskustelujen varaan.

Seuran puheenjohtajalta olen kuitenkin kuullut, että mielenterveystyön ja varsinkin Mielenterveysseuran harjoittaman terveyttä edistävän ja sairauksia samoin kuin ongelmia ehkäisevän toiminnan kannalta on meneillään mielenkiintoinen vaihe. Nythän on meneillään sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen ja palvelujen tuottamisen uudistus. Tarkoitus on jakaa toiminnat siten, että korjaava ja ehkäisevä toiminta on maakuntien järjestämää ja maakunnan ohjaamana tuotettua. Terveyttä ja hyvinvointia edistävä toiminta jää kunnille.

Mielenterveysseuran toiminta on tässä saumakohdassa. Toistaiseksi ei näytä asiaan kiinnitetyn kovin paljon huomiota. Uudistus on suuri. Yksityiskohdat ovat monelta osin ratkaisematta. Se luo myös epäselvyyttä Mielenterveysseuran tulevaan asemaan.

Varmaa kuitenkin on, että mielenterveyttä edistävää ja mielen ongelmia ehkäisevää toimintaa ja siis teitä ja Mielenterveysseuraa tarvitaan edelleen. Päättäjien on nyt kyettävä ratkaisemaan edellä mainittu ongelma siten, että väestötasoinen hyvinvoinnin edistäminen jatkuu ja voimistuu.

Minä en ole seurannut asioita yhtä yksityiskohtaisesti kuin useat teistä ja arvoisa seuran puheenjohtaja, mutta haluan vielä hetken kiinnittää huomiota toiseen, seuran tulevaisuuteenkin liittyvään asiaan.  

Ihmisen hyvinvointi teollistuvassa Suomessa ja koko Euroopassa oli 1800-luvun lopun ja koko 1900-luvun ajan käynnissä oleva prosessi. Suomessa kehitys oli vähän muista pohjoismaista poikkeava, kun agendalla oli muitakin isoja asioita kuten tämä itsenäisyys, josta olemme nyt juhlavuoden aikana löytäneet paljon uusia ulottuvuuksia.  

Ihmisen terveys tai laajemmin sanottuna hyvinvointi nähdään hyvin moniulotteisesti. Kestävän kehityksen tavoitteiden hyväksyminen YK:ssa on laajentanut agendaa sekä globaalilla että kansallisella tasolla taloudesta ja ihmisen hyvinvoinnista koskemaan myös luontoa – tai sanoisinko koko planeettaamme. Ihmisellä on vastuu tästä valtavasta kokonaisuudesta.

Kun vielä vuosituhattavoitteet oli kohdistettu jäsenmaiden hallituksille niin nyt kestävän kehityksen kaikkien 17 tavoitteen ja ilmastosopimuksen osalta tarvitaan hallitusten voimakkaan sitoutumisen lisäksi kansalaisjärjestöjen, yritysmaailman, tiedeyhteisöjen ja meidän kaikkien ihmisten omaa henkilökohtaista mukaantuloa. Vuosituhattavoitteet oli suuri sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sitoumus ja sen toteuttaminen onnistui paremmin kuin moni epäili. Nyt haaste on vielä suurempi – mutta niin on voimavaratkin.

Te arvoisa juhlaväki olette tehneet valtavan paljon työtä sen eteen, että huomattaisiin ihmisen ja yhteisön vuorovaikutuksen merkitys mielenterveydessä. Nyt myönnetään se paljon laajemmin ja ihmisen ja koko yhteisön hyvinvoinnin kannalta. Jotkut ihmiset selviävät uskomattomistakin olosuhteista, toiset ovat haavoittuvampia. Meidän tulee jatkaa yhdessä työtä jotta ihmiset yksilöinä ja yhteisönä selviäisivät aikaisempaa paremmin.

Yhteistyö tiedemaailman ja asiantuntijoiden kanssa on entistäkin tärkeämpää. Te tiedätte mielenterveyden hoidossa tapahtuneen valtavan kehityksen lääketieteessä samoin kuin eri tieteenalojen yhteistyön merkityksen. Mutta vielä lopuksi haluan alleviivata jokaisen meistä merkitystä.

Ihan kuten kestävässä kehityksessä niin myös mielenterveystyössä yksin asiantuntijoilla ei pärjätä. Jokainen meistä on kotona ja kylässä, koulussa ja työssä mielenterveysvaikuttaja – halusi sitä tai ei.

Kun taas juhlien jälkeen työviikko alkaa, katsopa aamulla peiliin kiitä ja kannusta itseäsi. Sieltähän näkyy aivan mahtava mielenterveystyön kumppani, johon voi aina luottaa. Mutta hänkin tarvitsee kiitosta, kannustusta ja joskus lohdutusta. Kiitos!

Otetaan vastuu ja iloitaan siitä.

Oikein hauskoja synttäreitä! Suuret kiitokset tähänastisesta työtänne ja paljon voimia tulevaisuuteen! Ja vain pieni varoituksen sana – 120 vuoden päästä ihmiset saattavat ajatella joistakin asioista vähän toisinkin! 

Takaisin