Eve Hotti: "Liian lyhyessä ajassa tapahtui liian paljon"

Vasta terapiassa laulaja Eve Hotti alkoi ymmärtää, kuinka paljon vanhat asiat aina isän itsemurhasta lähtien painoivat häntä.

"Pääsin laulukilpailu The Voice of Finlandissa tosi pitkälle vuonna 2013. Putosin kisasta vasta juuri ennen semifinaaleja, kun kisaa oli jäljellä enää kaksi viikkoa. Ehdin olla mukana kolmessa livelähetyksessä viidestä. Viimeisenä laulunani esitin Jenni Vartiaisen En haluu kuolla tänä yönä.

Pääsy mukaan isoon, televisioitavaan laulukilpailuun on pirun jännittävää ja suuri mahdollisuus, jos haaveilee urasta musiikin parissa. Se on myös iso prässi, jonka läpi joutuu menemään. Neuvoisin jokaista laulajan urasta haaveilevaa nuorta miettimään tarkkaan, onko valmis kaikkeen kritiikkiin, mitä joutuu julkisuudessa kestämään.

Esimerkiksi ulkonäköpaineet ovat aivan jäätävät. Välillä tulee mieleen, että pitää olla vähän päästään sekaisin, kun haluaa lähteä sellaiseen mukaan.

Itse kilpailu on rankka, mutta vasta sen jälkeen alkaa varsinainen työ, eikä uralla menestyminen ole mitenkään varmaa.

Kisassa ollaan tiukassa yhteisössä ja kuplassa, ja laulajien kaikista tarpeista pidetään huolta. Kun sitten putoaa, välittäminen loppuu kuin seinään.

Koko putoamista seuraavan viikon mietin, että mitähän mä nyt tekisin? Kukaan ei tullutkaan hakemaan minua kotoa.

”Vasta terapiassa aloin ymmärtää, kuinka paljon vanhat asiat aina isäni itsemurhasta lähtien ovat painaneet minua.”

Isäni teki itsemurhan 35-vuotiaana. Olin silloin 9-vuotias. Olen perheen ainoa lapsi.

Isällä oli vaikea lapsuus ja nuoruus. Hän ei kasvanut oman äitinsä kasvattamana, eikä saanut muiltakaan aikuisilta tukea. Hän ei oppinut puhumaan omista asioistaan. Työ huumepoliisina toi hänelle sitten toisenlaiset ongelmat.

Äiti ja isä olivat eronneet. Kaikki isän läheiset olivat yrittäneet saada hänet avautumaan ongelmistaan ja käymään terapiassa, mutta turhaan.

Isän kuolema oli minulle valtava sokki, niin suuri, etten osannut puhua siitä. Aikuiset olivat minusta huolissaan ja kyselivät, että enhän vain esitä normaalia. Mutta koulu sujui hyvin, olin tavallinen kasin, ysin oppilas.

Äiti päätti, että ympäristön vaihdos tekisi meille molemmille hyvää. Niinpä muutimme Iisalmeen, jossa tätini jo entuudestaan asui. Olin muutosta iloinen, sillä asuminen maalla antoi rauhallisen kasvuympäristön. Sain leikkiä, eikä minun tarvinnut kasvaa vanhemmaksi kuin olin.

Nimeni takia minua on aina vähän kiusattu. Helsingissä pojat irvailivat, että nimi on selvästi mennyt väärälle henkilölle, eli minua ei pidetty tarpeeksi hottina. Mutta iisalmelaiset pojat keksivät heti runon: ”Eveliina Hotti, on mulle täyspotti”. Silloin olin, että jeee!

Nykyään olen nimestäni ylpeä. Se jää taatusti mieleen, eikä minun ole tarvinnut keksiä taiteilijanimeä.

"Kallion ilmaisutaidon lukion ilmapiiri ei sopinut minulle."

Sesiakluokalla aloin haaveilla pääsystä Kallion ilmaisutaidon lukioon.

Olen yksi niistä harvoista, jotka eivät sittenkään tykänneet kyseisen lukion ilmapiiristä. Olin kasvanut Iisalmessa jalat maassa, ja itsensä teennäinen tyrkyttäminen tuntui minusta vieraalta. The Voice of Finland ja muut musahommat veivätkin sitten osan lukiovuosistani ja suoritin koulun loppuun neljässä vuodessa.

Voicen jälkeen ryhdyin tekemään musiikkia tuottaja Janne Huttusen kanssa.

Olin juuri eronnut ensimmäisestä pitkästä parisuhteestani. Suhde oli epäterve, sillä siinä oli sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Liian lyhyessä ajassa oli tapahtunut liian paljon. Takkini oli tyhjä.

Muutin takaisin äidin luokse.

Etsin itseäni, olin masentunut ja työkyvytön. Elin välitilassa, enkä kyennyt oikein mihinkään. Nukuin päivät pitkät ja petasin sänkyni vasta vähän ennen kuin äiti tuli kotiin, niin että näyttäisi siltä kuin olisin saanut edes jotain aikaiseksi.

Pahin vaihe kesti puolisen vuotta. Samoihin aikoihin äitini sairastui rintasyöpään.

Kun toinen parisuhteeni viime keväänä päättyi, hakeuduin lopulta terapiaan.

Vasta terapiassa aloin ymmärtää, kuinka paljon vanhat asiat aina isäni itsemurhasta lähtien ovat painaneet minua.

Vaikeinta oli tarttua härkää sarvista ja aloittaa terapia, sillä heikoimmillaan ollessa siihen ei  ole voimia. Tuen saaminen Kelalta on kuitenkin pitkä prosessi. Sain ohjeeksi kokeilla eri terapeutteja, mutta löysin heti ykkösellä henkilön, jonka kanssa natsasi.

Ylen Sekasin-sarjaan oli haettu näyttelijöitä, ja tuottajani Janne alkoi pohtia, osaisinkohan minä näytellä yhtä sarjaan tarvittavaa henkilöä, Sata­kieltä.

Menin koekuvauksiin ilman odotuksia, ja yllätyksekseni minut valittiin mukaan. Olin joukosta ainoa, jolla ei ollut näyttelijäkokemusta.

Sarjan hahmot peustuvat todellisiin hahmoihin ja mukana avustamassa oli monia mielenterveyskuntoutujia. Kokemattomana näyttelemään sain ohjeeksi, että ´älä mieti liikaa, sillä liika ajattelu tappaa tunteet´. Hahmo tuli minulta sitten kuin luonnostaan.

Roolihahmoni Satakieli on nuori 20-vuotias nainen, joka sairastaa skitsofreniaa. Hänellä on myös lievä asperger ja takana rajua koulukiusaamista.

Hän yrittää sarjassa hirttäytyä.

"Minun piti käsitellä asiaa mielessäni paljon, sillä se nosti vaikeita fiiliksiä isäni itsemurhan takia."

Mutta koska mielenterveysongelmat eivät ole suvussani vieraita, koin, että voin roolini kautta tehdä jotain merkityksellistä.

Sarjaa kuvattiin nyt jo puretussa Kellokosken mielisairaalassa. Ensimmäiseksi silmiini osuivat vanhat paarit, joissa oli nahkaiset lepositeet. Ajattelin, että apua, pystynkö edes olemaan täällä?

Mutta koko kokemus oli minulle silmiä avaava. Minulle ei jäänyt kuvauksista ahdistava olo, vaan niihin oli aina ilo mennä. Tajusin, että olen kuitenkin päässyt elämässäni helpolla. Se, että pystyy elämään normaalia elämää, ei ole jokaiselle itsestäänselvyys.

Juttelin kokemuksistani äidin kanssa. Hänelle kuuluu iso kiitos siitä, että hän on opettanut minut puhumaan avoimesti. Voimme keskustella hänen kanssaan aivan kaikesta.

Elän tunteitteni mukaan ja otan vastoinkäymiset liiankin vakavasti. Masennustaipumukseni takia elämäni pitää sujua rutiinien mukaan. Toistuva rytmi tuo arkeen turvaa. Minun pitää nukkua paljon, enkä voi juuri käyttää alkoholia.

Jos annan itselleni luvan retkahtaa, se johtaa helposti siihen, että annan vain mennä, enkä saa kotona mitään aikaiseksi.

Haaveeni ovat muuttuneet aikuisemmiksi. Oma aika on minulle tärkeää. Tykkään katsoa historiallisia sarjoja, nautin hyvästä kahvista ja varasin juuri talvilomakseni telttaretken Nuuksioon.

Teen musiikkia Kaiku-tuotantoyhtiössä, joka antaa minun testata ja kokeilla. Olen tehnyt yhden oman sinkun. En pysty laulamaan biisejä, jotka eivät kosketa itseäni. Peruspoppibiisit eivät ole minua varten.

Aika herkille joudun, jos laulan esimerkiksi Jenni Vartiaisen Minä sinua vain tai Vesa-Matti Loirin lauluna tunnetuksi tekemää Eino Leinon Nocturnea.
Se kappale oli isänkin lemppari.

TEKSTI: ULLA-MAIJA PAAVILAINEN
KUVAT: PIA INBERG


Mikä nyt on Sekasin?

Sekasin-chat on valtakunnallinen, laajasti avoinna oleva keskustelupalvelu, joka tukee mielen hyvinvointia ja mielenterveyden ongelmista selviämistä. Chat luo toivoa jokaiselle nuorelle ja auttaa ratkomaan mieltä painavia ongelmia.

Auki vuoden jokaisena päivänä: Maanantaista perjantaihin klo 07–24 sekä lauantaina ja sunnuntaina 15-24.

Chatissa on mahdollista keskustella mistä tahansa mieltä painavasta asiasta: omasta olostaan, mielen­terveyden pulmista, vaikeista tapahtumista elämässä, avun hakemisesta.Sivustolla tarjotaan lisäksi tietoa erilaisista mielenterveyden vaikeuksista sekä ohjausta apua tarjoaviin tahoihin. Chatissa otetaan nuorten kokemukset todesta ja nuori saa tuntea, että hän ei ole yksin ja asiat ovat ratkaistavissa.