Joona Hellman: ”Olin erilainen”

Joona Hellman leikki lapsena barbeilla ja ihaili Miley Cyrusia. Nyt hän on melkoinen Youtube-vaikuttaja, joka haluaa auttaa nuoria.

Joona Hellmanin Youtube-videoita on katsottu 12 miljoonaa kertaa.

”Haluan jeesata nuoria, mutta enhän mä mikään psykiatri ole”, hän sanoo.

Nuorta miestä on vaikea olla huomaamatta. Hän askeltaa itsevarmasti ja reippaasti valkeilla tossuilla punainen trendikäs verkkapuku kahisten. Kullanruskea tekoturkki hulmuaa ja lähes viistää lattiaa.

Hän muistuttaa Hollywoodin superstaraa, suosittua popparia tai varoihinsa päässyttä räppäriä. Hänen kintereilleen voisi hyvin kuvitella kiljuvan fanilauman. Mutta jos hän olisi egoaan varjeleva superstara, hän ei uskaltaisi sanoa hauskasti länsisuomalaisittain ´simmonen`.

”Kirjoitin koulusta simmoset ämmän paperit.”

Joona on poika Salosta, ongelmien kanssa kärvistelevästä pikkukaupungista. Sieltä on toki muitakin suosikkeja lähtenyt, yksi päätynyt jopa presidentinlinnaan asti. Joona on vasta alkumatkassa, mutta vauhti on ollut lupaava.

Mikä oikeus huudella toiselle: Vitun homo! Tapa ittes! Niinkin Joonalle on huudeltu. Pikkukaupungissa ei ollut helppo olla tavallisesta harmaudesta poikkeava. Joona on aina ollut kiinnostunut muodista.

Ehkä kiinnostus lähti jo Barbie-leikeistä isosiskon kanssa.

”Isosisko oli roolimallini. Halusin olla kuin hän. En ollut sotapelien ystävä. Kun sisko päätti, että leikitään barbeilla, menin mukaan.”

Kun Joona meni käymään kaupassa kultasandaalit jalassa, humalainen mies alkoi kaikkien kuullen tylyttää häntä: ”Ei helvetti, millaisia vaatteita nuoret nykyisin käyttävät! Etkö häpeä?”

”Kukkakauluspaita ei kuulosta kovin villiltä asuvalinnalta, mutta pelkästään se riitti jonkun kuvittelemaan, että hänellä on oikeus huutaa tuntemattomalle.”

Joona ei ole antanut nöyryytysten vaikuttaa omaan olemiseensa. Ne ovat tehneet hänen viestistään videolla uskottavan: ”Ole oma itsesi.”

Suurin pelko oli armeija

”Yläasteella en olisi voinut vielä ryhtyä tubettajaksi. Silloin nuoret voivat olla todella raakoja toisilleen.”

Joona oli yläasteella hiukan ylipainoinen, mikä toi epävarmuutta olemiseen. Hän oli harrastanut koripalloa, mutta kun käsivarren värttinäluu katkesi, liikkuminen jäi vähiin ja Joona lihoi.

”En kokenut olevani parhaimman näköisten joukossa.”

Hän oli niin sanottu hyvä tyyppi, kaikkien kaveri, joka pokkasi hymypoikapatsaat ja palkittiin vuoden ystäväoppilaana. Silti hän tunsi olevansa erilainen.
 

Kolmisen vuotta sitten Joona alkoi pohtia, kuinka toisi esiin ajatuksiaan. Mutta edessä oli armeija. Sinne Joona ei halunnut mennä Youtubesta tuttuna, vaan samanlaisena alokkaana kuin kaikki muutkin.

”Armeija pelotti, mutta halusin käydä sen ja näyttää, että selviän siitä.”

Huutelijat eivät uskoneet, että Joona pärjäisi armeijassa. Toisin kävi. Joona ei kokenut inttiä pahana, vaan selvitti sen kuudessa kuukaudessa. Puolen vuoden urheiluleiri sutjakoitti häntä. Pahimmat pilkkakirveet eivät itse edes menneet armeijaan.

Armeija oli ohitse, ja Joonasta tuntui kuin hän olisi voittanut elämänsä suurimman pelon. Se oli kasvattanut mieltä ja henkistä kanttia. Hän oli valmis toteuttamaan unelmiaan.

Youtubessa häntä auttoi alkuun tubettaja Eerika Haikonen. Joona löysi oman äänensä, sen mitä halusi tehdä kaikkein palavammin: auttaa nuoria.

”Aikuinen pystyy hakemaan apua itsekin. Toisin on lasten ja nuorten laita.”

Media kylvää epäonnistumista

Nyt Joona on tehnyt yhteistyötä muun muassa evankelilais-luterilaisen kirkon, syöpäjärjestöjen ja EU-parlamentin kanssa.

”En olisi alussa voinut kuvitellakaan, että pääsisin vaikuttamaan näin nopeasti noin merkittävillä tasoilla.”

Muiden, leikillisten ja huumoripitoisten tubetuksiensa ohessa Joona tekee kerran kuussa osiota Joona jeesaa, jossa käsitellään välillä murrosiän ongelmia, välillä ulkonäköä, välillä onnistumista elämässä. Hän haluaa levittää kehopositiivisuutta.

”On ihan sama, minkä kokoinen olet. Tärkeämpää on se, kuinka kohtelet muita ihmisiä ja mitä on sisälläsi.”

Joonan mielestä ulkonäköön liittyvät asiat ahdistavat nuoria nykyisin vielä enemmän kuin silloin, kun hän itse oli yläasteikäinen – vaikkei siitäkään monta vuotta ole. Itsensä vertaaminen Instagramin käsiteltyihin kuviin tuo paineita ja iltapäivälehtien kirjoitustyyli julkkiksista on välillä kummallisen vihjailevaa ja ilkeilevää.

”Media kylvää epäonnistumista. Meidän ihmisten pitäisi sen sijaan nostaa ja kannustaa toisiamme.”

Roolimalleja tarvitaan

Roolimallit ovat tärkeitä. Joonalla oli isosiskon lisäksi toinenkin roolimalli: laulaja ja näyttelijä Miley Cyrus. Tyttöjen suosikin fanittaminenkin hävetti. Siitä ei voinut puhua muille. Miley kuitenkin auttoi Joonaa.

”Hän antoi minulle uskoa niin, että opin olemaan välittämättä ihmisten puheista. Puhukaa mitä puhutte! Sen tajuaminen on tehnyt minusta vahvan. Miksi kenenkään pitäisi elää elämänsä katuen asioita, joita on jättänyt tekemättä?”

Joonasta on tietysti kiva kuulla, jos häntä itseään nykyisin kutsutaan roolimalliksi.

”Mutta mieluummin haluan olla inspiraation lähde. En ole huipputyyppi, mutta ehkä kykenen potkimaan joitakin nuoria uskomaan itseensä.”

Monet tubettajat tekevät sisältöä työkseen kuten Joona. Hän tekee kanavalleen melko vähän kaupallisia yhteistyövideoita. Elantonsa hän tienaa enimmäkseen livekeikoilla.

”Olen motivaatiopuhuja. Jo koulussa olin aina ensimmäisenä valmiina esiintymään ja juontamaan.”

Kun nuori tulee keikan jälkeen kysymään Joonalta neuvoja, ei hänellä ole onnellisen elämän reseptiä. Se kun ei tule napista painamalla. Saamiinsa tuhansiin viesteihin hän pyrkii vastaamaan edes sydämenkuvalla.

”Haluan tuoda seuraajilleni hyvän fiiliksen, mutta en ole terapeutti. Ongelmatilanteissa ehdotan nuorelle, että hän ottaisi yhteyttä kouluterveydenhoitajaan, rehtoriin, isoveljeen tai -siskoon tai ylipäätään luotettavaan aikuiseen, jonka kanssa asioita voi lähteä purkamaan.”

Metsä on kuin ideapankki

Kanavan avatessaan Joona oli töissä kahvilassa. Hän uskoo, että tubettaminen voi olla ponnahduslauta johonkin suurempaan. Tulevaisuudessa hän haluaa ison äänen.

”Tubettamalla olen brändännyt itseni. Se on aikamoinen merkintä cv:ssä.”

Vieläkään hän ei tiedä, mitä lähtisi opiskelemaan: opettajan työ kiinnostaisi, ehkä myös psykologin tai terapeutin ammatti.

”Jatkan tätä niin kauan kuin pystyn tässä työssä kehittymään ja minulla on sanottavaa.”

Nyt tubettaminen on hänen suuri intohimonsa, mutta saattaisi hän vanhempana mennä kameran toisellekin puolelle.

”Voisin auttaa median uusia tulokkaita, lahjakkaita sisällöntuottajia eteenpäin uralla ja olla heidän managerinsa.”

Kun Joona talvisin käy metsässä parinkymmenen kilometrin hiihtolenkeillä, hänestä tuntuu kuin hän hiihtäisi suuressa ideapankissa.

”Ideat vain lentelevät päässäni. Niitä tulee sieltä, missä nauttii itsestään. Olen saanut huomata, etten sittenkään ole se huonoin. Se motivoi jatkamaan. Samaa sanomaa yritän välittää nuorille, jotka seuraavat minua.”

Kuka? Joona Hellman

Ikä: 23
Ammatti: Tubettaja, yrittäjä
Kotipaikka: Salo
Perhe: Äiti, isä, isoveli, isosisko

TEKSTI: ULLA-MAIJA PAAVILAINEN
KUVAT: PIA INGBERG