Vapaaehtoistyön koulutus ja työnohjaus vähentävät myötätuntouupumuksen riskiä

Tukihenkilölle voi olla raskasta nähdä toisen ihmisen vaikea elämäntilanne ja ongelmat. Altistumista myötätuntouupumukselle on kuitenkin mahdollista ehkäistä, sanoo Liisa Nieminen Mielenterveysseurasta.

Liisa Nieminen
Liisa Nieminen kehittää vapaaehtoistyötä Mielenterveysseurassa.

 

”Kaikilla on kokemuksia myötätunnosta. […] Kun läheinen ihminen tai työtoveri kertoo ongelmastaan, vastaanottaja tunnistaa levottomuuden, surun tai ahdistuksen itsessään. Myötätuntoisia ajatuksia ja tunteita syntyy, koska kuulija kokee asiat mielikuviensa avulla ainakin hetkellisesti niin kuin olisi itse ne kohdannut. […] Jos ratkaisua ei tunnu löytyvän eivätkä raskaat tunteet helpotu, molemmat osapuolet väsyvät.”

Leena Nissinen: Auttamisen rajoilla. 2007

”Uupumuksen ehkäisemiseksi vapaaehtoistyön järjestäjän tulee kuunnella vapaaehtoisia herkällä korvalla. On oltava selvillä siitä, mitä tukisuhteelle, tukihenkilölle ja tuettavalle kuuluu”, sanoo vapaaehtoistyön johtamisen ja työnohjauksen suunnittelija Liisa Nieminen.

Auttajan psykologiset ominaisuudet voivat myös vähentää uupumisen riskiä.

”Tukija tarvitsee vapaaehtoistyössä toiveikkuutta, optimistisuutta, sinnikkyyttä ja itsetuntoa, sekä kykyä tasavertaiseen ja tasapainoiseen vuorovaikutukseen. Hän on eräänlainen tavallisen elämän mannekiini, jolta arjen asiat hoituvat. Avuksi on tukihenkilön elämänkokemus, ja se, että oman elämän kriisit on käyty läpi”, listaa Nieminen.

Koulutus tukijaksi ehkäisee uupumista

”Uupumusta ylipäätään, myös myötätuntouupumusta ehkäisee Mielenterveysseuran järjestämä perusteellinen koulutus tukijaksi. Sen myötä taviksesta tulee tukija. Tukihenkilökoulutusta on rakennettu ja kehitetty vuosikymmenien ajan”, kertoo Nieminen.

Auttajan itsetuntemuksen rakentuessa koulutuksen myötä hän oppii samalla toisista. Koulutus käsittelee myös kriisitilanteita, jaksamista, sekä sitä, mitä tehdä, kun omat rajat tulevat vastaan.

Lisäkoulutusten ohella vapaaehtoista tukee vapaaehtoistyöntekijöiden välinen yhteydenpito. Tukihenkilöt tapaavat työnohjauksissa, koulutuksissa ja virkistäytymisessä, ja kriisipuhelinpäivystyksessä on oltava kaksi päivystäjää samaan aikaan.

”Moni on kertonut saaneensa koulutuksesta siitä eväitä niin työhön kuin omaan elämään. Sen käytyään ei enää pelästy kriisejä, vaan osaa toimia suurenkin hädän hetkellä”, Nieminen avaa.

Uupumus syntyy monenlaisesta kuormituksesta

Vapaaehtoistyössä tukijana ja auttajana myötätuntouupumus on usein vain uupumuksen yksi osa.

”Uupumuksen taustalla on yleensä monta samaan aikaan kuormittavaa asiaa. Myötätuntouupumukseen liittyy vapaaehtoistyön rastin paljastuminen oletettua raskaammaksi. Kestämättömäksi taakan voi tehdä samanaikainen kuormittava tilanne töissä tai lähipiirissä.”

Varoitusmerkkejä on monenlaisia.

”Uupumusta ei ole aina helppo havaita, ja usein uupunut on itsekin sokea tilanteelle. Se voi kehittyä pitkälle ennen kuin uupumuksesta päästään jyvälle”, sanoo Nieminen.

”Vapaaehtoiskollegat voivat huomata väsymyksen toisen puheesta: siinä kuuluu tiettyä raskautta, kyynistymistä ja uskon puutetta siihen, mitä tekee. Kivirekeä vetäessä vain pakolliset ja välttämättömät asiat tulee tehtyä, muuten ihminen kulkee kuin sumussa tai muissa maailmoissa. Kuvaan voi kuulua myös mielialan laskua ja univaikeuksia. ”

Niemisen mukaan joku voi kuitenkin oireilla myös lisääntyneellä vauhdilla ja saamalla paljon aikaan. Toisaalta paljon porua voi tarkoittaa vähän villoja, eikä tekeminen välttämättä muutu tuloksiksi.

Tukisuhteen määrittely, purku ja työnohjaus ovat tärkeitä

Vapaaehtoistyössä motivaation keskeinen perusta on kokemus oman tekemisen tuloksista, kun palkka tai muu materiaalinen korvaus puuttuu. Rimaa ei kuitenkaan tarvitse pitää liian korkealla.

”Jokaisen tukisuhteen alkaessa määritellään sen tavoitteet. Jos käy ilmi, että ne ovat olleet liian korkealla, niitä voidaan myös laskea. Myös tällä tapaa voidaan kuormaa keventää”, Nieminen avaa.

Verkkaisemmalla tahdilla saadaan yleensä aikaan kestävimmät tuloksetkin.

Pitkäkestoisen tukisuhteen yksi lähtökohta on, että tuettava ei voi olla liian huonossa kunnossa ja liian kriisissä. Esimerkiksi traumaattista kriisiä ei maallikkoavulla hoideta.

”Joskus tuettava saattaa haluta tukisuhteelta esimerkiksi elämänsä järjestämistä kuntoon. Toista ei ole kuitenkaan syytä auttaa passiiviseksi. Vapaaehtoinen ei myöskään ole ammattilainen laajoine vastuineen ja velvollisuuksineen. ”

Tilanteiden purku jälkikäteen on olennainen osa vapaaehtoistyötä, ja tukee jaksamista. Tukihenkilö voi ottaa yhteyttä vastuuhenkilöön purkua varten aina tukitapaamisen jälkeen. Tukihenkilön työnohjauksessa käydään läpi omaa tukityötä ja sen herättämiä tunteita.

”Työnohjaus turvallisessa ilmapiirissä on tilaisuus, jossa ihminen voi keskustella ilman latauksia. Jos kuormitus on kasvanut liian suureksi, työnohjauksessa kannustetaan vapaaehtoista näkemään tauon tarpeellisuus, mutta tämän on itse otettava ratkaiseva askel”.

Uupumuksen käsitteistöä

  • Myötätuntouuupumus tarkoittaa auttajan emotionaalista kuormittumista autettavan vaikean elämäntilanteen vuoksi.
  • Loppuunpalaminen on psykofyysinen väsymystila, joka syntyy emotionaalisesti kuormittavassa työssä.
  • Sijaistraumatisoituminen tarkoittaa, että auttajan kokemusmaailma muuttuu auttamistyön seurauksena negatiivisesti.
  • Epäedullinen auttajasyndrooma tarkoittaa, että auttaja ottaa pelastajan ja toisen puolesta toimijan roolin.
  • Tunteensiirto ja vastatunteet kuvaavat tunteiden syntyä auttajassa, ja niiden vaikutusta häneen itseensä, autettavaan ja auttamissuhteen vuorovaikutukseen.

Leena Nissinen: Auttamisen rajoilla. 2007

TEKSTI: ELLEN TUOMAALA

Lue lisää