Kevytvapaaehtoisuutta vai tositoimintaa digiympäristössä?

Digitaalisuus on 2010-luvun arkea, halusipa sitä tai ei. Vapaaehtoistyössäkään ei tätä voida sivuuttaa, jos halutaan olla siellä, missä ihmiset viettävät aikaa, toimivat ja vaikuttavat.

Digivapaaehtoisuus, Photo by shttefan unsplash

Verkkoympäristön vapaaehtoistyöhön on isketty helposti kevytvapaaehtoisuuden leima: kerran mukana, seuraavana hetkenä muualla. Digiajan nomadit vaeltavat kohteesta toiseen, kokeilevat verkkoympäristössä sitä sun tätä, eivätkä sitoudu pitkäjänteisesti mihinkään. Pop up -ihmiset osallistuvat kampanjoihin ja vetoomuksiin kertaluonteisesti, sitten laumat siirtyvätkin jo uusiin kohteisiin.

Kertaosallistujia on kuitenkin varmasti ollut aina. Mitä, jos digiympäristö tarjoaakin uusia puitteita toimijoille ja toimintatavoille laidasta laitaan, kuten muukin elinympäristö?

Kokeilijat esimerkiksi testaavat itselleen sopivia mahdollisuuksia, kiinnittyäkseen myöhemmin johonkin vaihtoehtoon. Vierailijat saavat kimmokkeen osallistua tai lahjoittaa kerran, eikä heistä sen jälkeen kuulu, paitsi kenties seuraavassa kampanjassa. Jotkut ovat tiiviisti mukana vapaaehtoistoiminnassa, ja heille digiympäristö on tärkeä viestimisen ja toimimisen kanava siinä missä livekokoukset ja tukihenkilötapaamiset.

Digiympäristö on mahdollisuus, ei uhka. Kampanjassa riittää yhden ihmisen yksi osallistumiskerta, eikä sitoutumista haetakaan.

Ylipäätään verkon erilaiset osallistumismahdollisuudet voivat rikastuttaa vapaaehtoistyötä. Diginatiiveillekin löytyy luonteva tapa solahtaa mukaan. Vapaaehtoistyö ei ole myöskään sidottu paikallisuuteen: osallistua voi etänäkin täysillä.

Miten tämä voi onnistua? Digiajan sovelluksia kartoittamalla, tehokkaita viestintäkanavia ja työmuotoja ennakkoluulottomasti seuraamalla.  Lisäksi tarvitaan koulutusta niille, jotka tuntevat kiinnostusta asiaa kohtaan, mutta kokevat jostain syystä verkossa toimimisen itselleen etäiseksi.

Tämä on voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Yksi vanhimmista vapaaehtoisjärjestöistä, Punainen Risti teetti 2016 tutkimuksen digipalveluista vapaaehtoistyössä. Selvisi muun muassa, että digipalvelut koettiin hajanaisiksi, niitä hallinnoitiin raskaasti, vapaaehtoistyössä hyödyllisiä palveluita puuttui tai ne olivat vajaakäytöllä.

Vapaaehtoistyössäkin tulisi siis huomioida yksilön käyttäjäkokemus, eli palvelumuotoilusta tunnettu user experience.

Hyviäkin esimerkkejä sitoutuneesta digivapaaehtoisuudesta löytyy. Verkkokriisikeskus Tukinet on toiminut verkossa osin vapaaehtoisvoimin jo vuodesta 2000. Sekasin.chat on 2017 pysyväksi lanseerattu nuorten nettipalvelu, jossa myös vapaaehtoiset ovat olleet mukana alusta asti.

TEKSTI: ELLEN TUOMAALA

Lue lisää