Mistä syttyy vapaaehtoistyön kipinä?

Vapaaehtoistyössä on imua. Sitä tekee arviolta joka kolmas suomalainen. Mistä syttyy kipinä lähteä mukaan?

Anna Seppänen
Anna Seppänen

”Hieman mutkikasta jäljittää, vaikka vapaaehtoistyön motiiveja on paljon tutkittu. Psykologisessa tutkimuksessa löydetään yleensä vain yksilöön liittyviä tekijöitä, ja erityisesti altruistiset motiivit nousevat kärkeen”, selvittää teologi, sosiaalietiikan tutkija Anna Seppänen Helsingin yliopistosta.

”Psykologinen motivaatiotutkimus ei kuitenkaan huomioi yhteisöllisiä näkökulmia eikä sosiaalisten suhteiden merkitystä.”

Onko jälkikäteen kyselemällä mahdollista selvittää alkuperäistä motiivia?

”Usein jälkikäteen ehkä saadaan selville vain motiivien selitykset. Vastauksissa voi näkyä myös sosiaalinen suotavuus.

Liikkuvat motiivit

Sosiaalisia suhteita painottavassa tutkimuksessa on huomattu, että erityisesti nuoret ja varttuneet toivovat vapaaehtoistyöltä ystäviä ja sosiaalisia verkostoja.

”Usein vapaaehtoistyöhön houkuttaa vaikkapa se, että suvussa on tehty vapaaehtoistyötä, tai että joku pyytää mukaan.”

Hyvin harvoin motiiveja voidaan erotella epäitsekkäisiin ja itsekkäisiin. Motiivit ovat kimppu, jossa joskus painottuu auttamisen halu, joskus joku muu.

Anna Seppänen huomauttaa, että usein motiivit ovat tiedostamattomia.

”Olipa vapaaehtoistyön ensimmäinen kipinä mikä tahansa, pidemmän päälle se muuttuu. Sitoutumisessa ja jatkamisessa motivoi kiitos ja tunnustus. Tuskin kukaan kaipaa katteettomia juhlapuheita, vaan sitä, että joku huomaa tekemisen ja auttamisen.”

”Paitsi että motiivit vaihtelevat elämäntilanteen mukaan, nuorempien sukupolvien motiivit näyttävät erilaisilta kuin vanhempien. Nuoremmille tärkeää on vapaaehtoistyön tavoite, esimerkiksi maahanmuuttajien auttaminen. He eivät sitoudu enää samalla tavalla yhdistyksiin kuin varttuneemmat.”

Itseilmaisua, minäkuvan vahvistamista tai taitojen kehittämistä

Vapaaehtoistyöllä voi myös suojautua kielteisiltä tulkinnoilta itsestä.

”Vapaaehtoistyö voi vahvistaa minäkuvaa tai olla osa itseilmaisua. Siinä voi toteuttaa identiteettiään, kehittää taitoja ja oppia uutta. Varsinkin nuoret hakevat vapaaehtoistyöstä pontta urakehitykselleen.”

Nämä motiivit eivät ole huonompia kuin muutkaan. Toiminnan eettistä arviointia ei pitäisi yhdistää toiminnan syihin.

Entä miten vaikuttavat suomalainen kulttuuri, perinteet ja esikuvat?

”Suomessa ihanteena on anonyymi auttaja. Tämä voi pohjautua luterilaiseen ajatukseen, että ihmisen moraalinen laatu on lopulta hänen ja Jumalan välinen juttu. Omilla teoilla kehuskelua ei katsella hyvällä.”

Nousussa pop up

Sosiaalinen media on tuonut oman lisänsä vapaaehtoistyöhön. Somessa auttaminen voi olla nopeaa ja spontaania.

”Esimerkiksi Facebookin kierrätysryhmässä haetaan ulkohousuja 120-senttiselle pojalle, ja tämä voi saada pöksyt jo samana päivänä. Instituutiot ohitetaan, apua annetaan suoraan ihmiseltä ihmiselle.”

”Mutta miten arvioida somessa, kuka on eniten avun tarpeessa? Hyvästä tarkoituksesta huolimatta pahimmillaan vahvistetaan leimautumista ja huono-osaisuuden kokemusta, esimerkiksi jos avun saajan nimi näkyy julkisesti.”

Vaikka netissä voi hakea itselleen sopivaa vapaaehtoistyön muotoa ja pop up -vapaaehtoistyö on lisääntynyt, pitkäjänteisen vapaaehtoistyön tarve ei ole loppunut.

”Pikemminkin kenttä on monipuolistunut.  Lyhyille tempauksille on paikkansa, mutta rinnalla tarvitaan pitkäjänteisempää työtä. Rinnalla kulkeminen ja toisen luottamuksen ansaitseminen vie aikansa.”

Hyvinvointiyhteiskunta vai hyväntekeväisyysyhteiskunta?

Turvatessaan peruspalvelut hyvinvointiyhteiskunta luo vapaaehtoistyön mahdollisuuksia: aikaa jää muuhunkin kuin läheisistä huolehtimiseen.

”Hyvinvointiyhteiskunnan ja vapaaehtoistyön välillä vallitsee jännite. Kriittisimmät ajattelevat vapaaehtoistyön nakertavan palvelurakenteita. Porttiteorian mukaan annetaan ensin pikkusormi, kohta viedään koko käsi ja ollaan matkalla kohti amerikkalaista hyväntekeväisyysyhteiskuntaa.”

”Ehkä pelätään, että poliittinen valta vetäytyy vastuusta, jos kansalaisjärjestöt vastaavat avuntarpeeseen.”

Anna Seppänen ei kuitenkaan näe, että vapaaehtoistyö nakertaisi palveluja. Vapaaehtoistyö ei korvaa ammattiapua, mutta ei ammattiapukaan korvaa vapaaehtoistyötä.

Kovuus, tehokkuuus ja kilpailu ovat tätä aikaa. Vapaaehtoistyötä tutkineen Henrietta Grönlundin mukaan suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan niitä arvosta. Vapaaehtoistyössä voi tehdä omien arvojen mukaista työtä. Grönlund onkin kutsunut vapaaehtoistyötä pehmeiden arvojen turvakeitaaksi.

Samansuuntaisia ajatuksia on esittänyt Ari Marjovuo väitöskirjassaan. Nykyajan ihmistä ahdistaa, että sosiaalinen todellisuus on esineellistynyttä organisaatioiden ja hierarkioiden, ei ihmisen todellisuutta. Vapaaehtoistyö sen sijaan edustaa kohtaamisen maailmaa.

Ei virkavelvoitteita eikä palkkaa, vaan tahtoa auttaa

Vaikka uskonnon rooli nyky-yhteiskunnassa kutistuu, ihminen ei lakkaa etsimästä merkitystä elämäänsä.

”Vapaaehtoistyö on yksi tapa löytää merkityksellisyyttä suhteessa toisiin, ja erityisesti edistämällä toisen hyvää”, muistuttaa Seppänen.

”Vapaaehtoistyön arvo on myös siinä, että vapaaehtoistyöntekijä toimii vapaaehtoisesti joka minuutti. Hän voi lähteä pois milloin vain ja sanoa, että tämä oli tässä. Ei ole virkavelvoitteita, eikä palkkaa, vaan tahtoa ja halua auttaa.”

TEKSTI: TARJA HEISKANEN

Lue lisää