Vapaaehtoistoiminta on hyviä tekoja – eettisesti kestävältä pohjalta

Uutiset

Vapaaehtoistoiminta on palkitsevaa, tärkeää ja vaatii myös tukirakenteita toimiakseen kestävällä pohjalla, kirjoittavat Noora Nieminen ja Sari Jurvansuu havainnoistaan päihde- ja mielenterveysjärjestöjen MIPA-tutkimusohjelmassa.

Järjestöt ovat jo kauan puhuneet vapaaehtoistoiminnan näkyvyyden ja arvostuksen puolesta. Tutkimukset ja järjestökentän arkikokemus todistavat, että kyseessä on yksilöiden ja yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta merkittävä voimavara. Vihdoin tuntuu, että vapaaehtoistoiminnan arvo on tunnistettu, niin suuria odotuksia kansalaisten ja yhteisöjen vapaaehtoisen vastuunoton varaan ollaan laskemassa!

Vapaaehtoinen vastuunotto kanssaihmisten elämästä on ilmeisen kannatettavaa ja meille ihmisinä luonteenomaista. Eniten tukea tarvitsevilta puuttuu usein kannatteleva lähiyhteisö, kun yksi suurimmista arjen kipukohdista paikantuu yksinäisyyteen. Vierellä kulkeva läheinen saattaa löytyä vertaisryhmästä, ystävätoiminnasta, auttavasta puhelimesta, päiväkeskuksesta tai muista järjestöjen toiminnoista.

”Vapaaehtoistoiminta” tuntuu käsitteenä riittämättömältä kuvaamaan sitä vapaaehtoisesti otettua vastuuta, jonka mielenterveys- ja päihdejärjestöissä toimivat kantavat lähimmäisistään. Vapaaehtoisten kohtaamilla ihmisillä on usein elämässään haasteita, joihin ei voida vastata vain hyvällä tahdolla. Tarvitaan asiantuntemusta ja pysyviä rakenteita. Moni toimii vapaaehtoisena täydestä sydämestä, myötäeläen, tunteja laskematta. Samat auttamistyön haasteet, jotka kuormittavat hoivatyön ammattilaisia, uuvuttavat heitäkin. Kaikkia osapuolia tervehdyttävä vapaaehtoistoiminta edellyttää tukikäytäntöjä ja organisointia, osaamista näissä. Monenlaisia resursseja - taloudellisiakin. 

Huolena on, että järjestöjen tuki vapaaehtoistoiminnalle ei riitä, jos vapaaehtoisen vastuunottamisen varaan jää tulevaisuudessa entistä enemmän paikattavaa, etenkin kun samaan aikaan järjestöjen toimintaedellytyksiin kohdistuu monenlaisia epävarmuuksia ja reunaehtojen tiukennuksia. Entä onko riski, että vapaaehtoisella vastuunotolla pyritään korvaamaan ihmisille välttämättömiä palveluita ja tuottamaan yhteiskunnallisia säästöjä? Tuleeko kehityksessä vastaan piste, jossa vapaaehtoinen vastuunottaminen lakkaa olemasta vapaaehtoista?

Vapaaehtoistoiminta on hyviä tekoja, mutta sen pohjan tulee myös olla eettisesti kestävä. Toiminnan vapaaehtoisuuden ja omaehtoisuuden periaatetta on kunnioitettava. Toimintaa koordinoivia yhteisöjä on tuettava riittävällä resurssoinnilla. Pohdintaa on käytävä myös siitä, millaiset rajat ja asema vapaaehtoistoiminnalla yhteiskunnassamme tulisi olla. Onko se julkisen vallan paikkaaja ja kansantaloudellinen voimavara - vai perustaltaan kuitenkin jotain aivan muuta?

Noora Nieminen, järjestökoordinaattori, A-Kiltojen Liitto ry

Sari Jurvansuu, tutkija, Sininauhaliitto

Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma (MIPA)

 

Takaisin